Luppapesueen nimiäiset

Perjantaina viisi viikkoa täyttävä kääpiöluppapesue on saanut nimen ja jokainen poikanen omansa. Tämä pesue on hieman erikoislaatuinen, mitä tulee poikasten turkkeihin. Poikasten emä on osittain pitkäkarvainen, koska sen emo on angoraturkkinen kääpiöluppa, joten poikasilla on kaikilla enemmän tai vähemmän rodulle hyväksymätöntä pitkää turkkia. Vaikka tiesin pitkäkarvaisia yksilöitä olevan odotettavissa, oli kuitenkin rikkaus saada emon täysin ulkomaalaiset ja näin ollen erillisen sukujuuret käyttöön.

Poikueesta yksi poika jää kotiin ja tulee toivottavasti jossain vaiheessa jatkamaan sukua - jolloin mielenkiinnolla seuraan millaista turkkia tuleva sukupolvi tuo tullessaan, eli millä tahdilla pitkäkarvaisuuden saa putoamaan linjasta pois.

Poikueen nimi on "Syrjäytetyt Siivouskamppeet" ja ensimmäisenä poikueesta esittelen pojan, joka jää luokseni kotiin. Kyseessä on Rispaantunut Rikkaharja, luonnonharmaa viittakuvio x-kirjava:

Poju on äärimmäisen utelias jokapaikanhöylä ja kiipeilee mielellään. Se pyrkii elämässään selkeästi aina ylös päin, sillä se kiikkuu milloin minkäkin esteen päällä.

Poikueen selkeästi lyhytturkkisin on luonnonharmaa x-kirjava Riutunut Rikkalapio, jolla on x-geenin ansiosta kauniit kirkkaansiniset silmät. Tämä poika on hyvin touhukas, utelias ja juoksee etummaisena ruokakipolle, kun kuulee ruokaa rapisevan.

Pojan mielelläni haluaisin viettämään rentoa pupunelämää johonkin mukavaan kotiin, josta voisi joskus mahdollisesti lainata poikaa jalostukseen. Sillä voisi olla annettavaa jalostuksessa, mutta pyrin pitämään kotona olevien kanien määrän pienenä, jotta tunnen ajan riittävän kaikille tarpeeksi.

Koko pesueen ehdottomasti pörröisemmän turkin itselleen saanut on luonnonharmaa viittakuvio x-kirjava poika, Pörhistynyt Pölyhuiska, joka on kauttaaltaan pidempikarvainen.

Pölyhuiska on niin äärettömän suloinen, että tulen hyvälle tuulelle vain katsellessani sen pörheää olemusta. Pikkumies on myös ehdottomasti koko pesueen itsepäisin! Siinä lentelee risut ja männynkävyt, eli velipojat, kun tämä pallura haluaa omia jonkin syötävän itselleen.

Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, Rapistunut Rappuharja, luonnonharmaa x-kirjava, jolla x-geeni näkyy valkoisena nenänpäänä.

Tällä pojalla on jonkin verran pidempää turkkia, mutta sen ehdottomasti hauskoin piirre on pystyssä sojottava takatukka. Tämä poitsu on koko pesueen ujoin ja rauhallisin. Jollain tapaa se on myös kaikkein herttaisin. Näin mahtava pikkumies ansaitsee mahtavan kodin :)

Puistopönötystä & pupunöpötystä

Aloitettiin Maurin kanssa tämä viikko käymällä pitkästä aikaa koirapuistossa. Ikävä kyllä kaverit siellä olivat pienempiä kuin meidän kissat, joten Mauri ei ollut ihan varma, uskaltaako niitä päin edes hengittää. Nuuhkimista sentään riitti puiston perukoilla yllin kyllin ja käytiin vähän patsastelemassa Hämeen Linnan ympäristössä.

Pupulapset kasvavat myös kovaa vauhtia. Olen jo jonkin aikaan miettinyt rex-lapsista kotiin jäävää tyttöä ja valinta on se, johon olen ollut enemmän tai vähemmän ihastunut jo jonkin aikaa. Tässä kotiin jäävä tyttö Riemuloikan Repsottava Rikkaruoho alias Sinna:

Hieman ylimääräistäkin vilinää riittää luonamme tällä hetkellä, kun viikko sitten tuli pari hoitopupua. Toinen on oma kasvattini Riemuloikan Sammunut Saunalyhty, kutsumanimeltään Elli ja neitosen pupukaveri Manu.

Kummatkin ovat erittäin seurallisia ja jaloitellessaan vapaana tunkevat itsensä milloin mihinkin. Elokuvaa katsellessamme loikkasi Elli sohvalle syliini ja nautiskeli siinä sitten rapsutteluista, kunnes jatkoi matkaansa.

Koirat ja kissat ovat niin tottuneet nurkissa vilistäviin kaneihin, etteivät välitä niistä. Manu kuitenkin tuumasi tulla näyttämään hapanta naamaa, kun puput nauttivat ruokahetkestään - ilme kertoi selvästi, että voisi sitä ruokaa jollekin muullekin tarjoilla, kuin kaneille..

Uusi kaniasunto

Rakensin vastikään meidän pupuviisikolle, eli Miinalle, Sakulle, Paavolle, Ellalle ja Fionalle uuden kämpän kanilaan. Työ eteni hyvin verkkaiseen tahtiin, kun kaikkea muutakin tekemistä riittänyt, mutta nyt pääsivät puput vihdoinkin muuttamaan uuteen asuntoonsa ☺

Tästä on jo aikaa, kun bongasin yhdestä kaniryhmästä Facebookista erittäin toimivan näköisen heinäteline-ratkaisun, joka on ollut korvan takana odottamassa toteuttamistaan.

Nyt tämän hienon idean sitten toteutin tähän pupujen uuteen asuntoon: pyykkikori, johon leikkaa reunaan hieman isomman kolon heinien syömistä varten. Tähän mahtuu oikein kivasti heinää viidenkin kanin tarpeiksi!

Mistä on kesäinen viikko tehty? Kukkasista, kärpäsistä, auringonpaisteesta, sateesta, järvellä soutelusta koirien kanssa, auringonlaskusta, uimisesta, kanojen kuopsuttelusta. Niistä on kesäviikko tehty ☺

Kanoilla on näin kesäaikaan kova kiire ulos. Mennessäni päästämään sulkaväkeä pihalle, ne lähes riippuvat oviverkossa ja oven avatessani voi ainakin mielessään kuulla vyörähdysefektin, koko parven valuessa pihalle sillä samalla sekunnilla. Sitten iloisesti vauhdilla, vauhdilla pihalle pihalle!

Hanski ja aina yhtä lempeä ilme

Kesäpäivän jauhelihakekkerit

Vasen, vasen, vasen kaks kolme..

Yläolevassa kuvasa sipsuttelee huhtikuussa kuoriutunut kanatipu, jota ei tosin voi enää ihan tipuksi sanoa. On niin nätti neitokainen, että on kertakaikkiaan pakko jättää se kotiin ♥

Kesä on mennyt niin hurjaa vauhtia, että oikeastaan vasta havahduin siihen tosiasiaan, että ollaan jo heinäkuun puolivälikin ylitetty. Voisiko joku kertoa mihin se kesäkuu meni? Näkikö kukaan?

Tässä iltana eräänä tuumasimmekin, että aika käydä kesän ensimmäisellä soutelureissulla! Koirista Mauri ja Tyyne pitävät kovasti soutuveneessä matkustamisesta, joten mummu ja junnu pääsivätkin mukaan maisemia ihailemaan.

Pulikointia ja pupupusikoita

Se on ilmoja pidellyt, kuten sanotaan. Sangen sateisia sellaisia. Aurinkokin onneksi ainakin välillä muistuttelee olemassaolostaan. Perjantaina esimerkiksi aika mukavasti loisti, vaikka lämpötila matalaksi jäikin.

Vaan vilpoisuudesta viis, se ei suinkaan estänyt meitä Tyynen kanssa iltasella lähtemästä rannalle ja luonnonhelmaan - kesä on mielentila! Uitiin ja ihailtiin maisemia.

Jokin aika sitten tilasin Tyynelle uudet valjaat. Ensin tuli tosin erheellisesti tilattua sen verran kirpun kokoluokkaa olevat versiot, että sovitettaessa niitä Tyynelle, tuli mielikuva pyykissä kutistuneesta villapaidasta, joka jää kaulan kohdalle kiikkumaan. Vaan uudet isommat tulivat onneksi erittäin nopeasti tilalle ja avot! Nyt mummun kelpaa ☺

Tyynestä on ihan viimeisen puolen vuoden aikana alkanut kuoriutumaan hyvin mummumaisia piirteitä ja tapoja. Oikeastaan koko jutun possunpunainen lanka on Tyynen muuttunut asenne, jonka voisi tiivistää parhaiten muotoon "puhu peffalleni, korvat eivät nyt kuule".

Tyyne nimittäin on tullut siihen tulokseen, että tässä iässä voi tassuttaa ja touhottaa mihin nyt sattuu tuulet tuivertamaan. Turhaan yrität saada kontaktia, jos Tyyneä ei nyt vain yksinkertaisesti kiinnosta kuulla, sen hipsutellessa haluamaansa suuntaan, peppu keikkuen ja hännänpää heiluen.

Kummasti kyllä mummu rientää kohti esimerkiksi silloin, kun ruokakipon keveä kolahdus kaikuu keittiöstä tai jokin rapisee. Silloin kuulossa ei ole mitään vikaa.

Meidän uintireissu ei ollut mikään ihan turhakaan, sillä huviin sai yhdistettyä hyödyn ikään kuin sattuman kautta: löysin nimittäin pusikosta muhkean apajan hiirenvirnaa, joka on kanien suurta herkkua. Sitähän piti tottakai kerätä kassillinen mukaan.

Rex-ipanat tulivat juuri keskiviikkona kolmen viikon ikään ja ovat jo saaneet heinän ohella maistella erilaisia tuoreruokiakin. Hiirenvirna tekee aina kauppansa kaneille ja pienet eivät olleet poikkeus ☺

Pariviikkoisia rex-muksuja

Viime keskiviikkona tuli Unnan naperoiset jo kahden viikon ikään. Pian tällä viikolla tuleekin siis jo kolme viikkoa elämää täyteen, mutta näissä eilen otetuissa kuvissa on kahden ja puolen viikon ikäisiä tenavia ♥

Meininki seitsemän pienen pyörremyrskyn kanssa on melkoista viuhua ja vilinää - sitä mieltä on varmasti Unnakin, joka välillä pomppii muhkeaa muksulaumaansa karkuun, hetkeksi hengähtääkseen. Luonne-eron kääpiöluppapoikasiin huomaa myös helposti jo näin pienestä pitäen.

Kääpiöluppalapsista puheenollen, silläkin pesueella on ikää jo 10 päivän verran, joten pian odotellaan silmiä aukeavaksi pesässä.

Karvapöksy & kissakäärö

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, joten kun aurinko on nyt jo joitain päiviä porottanut täydeltä taivaalta, ihan on etelänloma-meininkiä ilmassa.

Puuhkaturkkien eli Maurin ja Tahvon kanssa käydään kävelemässä lähinnä iltaisin, kun on jo hieman viileämpää. Tyyne lämpöä rakastavana vaikka kärrynpyöriä kieputtaisi helteellä, mutta pojilla turkit lämmittää niin, ettei kuumimmilla keleillä köpötellä. Mutta ilta-aikaan on yleensä viileämpää.

Talviturkitkin on vihdoin heivattu järveen - joidenkin osalta ihan konkreettisesti. Vein nimittäin lauantaina Maurin uimaan ja siinä vaiheessa kun koira oli jo rannalla, järvessä kellui komea karvalautta, ikään kuin jollain olisi uimahousut karanneet kintuista.

Uh, olihan se vähän noloa kun ne karvakalsarit sillä lailla sinne karkasivat...

Siinä missä puuhkapojat karttavat liikaa lämpöä ja hellettä, Tyynen siitä nauttiessa, niin nauttii myös kissat ja erityisesti lämpöä rakastava Manu. Kun hellettä on niin, että sisätiloissakin liikutaan sulamispisteessä, mitä tekee Manu? Kömpii mukavasti paksun peiton alle ja torkahtaa sinne sitten tyytyväisenä. Huh, hiki valuu ajatuksestakin!

Pupuhattara

Kääpiöluppalapset tulivat nyt perjantaina viikon ikään. Viikonvaihteen jälkeen voikin siis alkaa odottelemaan jengillä silmiä aukeavaksi. Tällainen unikasa karvahattaran seassa lepäilee: