Tuo peti oli aivan löytö, sillä oli Wufin Outletissa hintaa vain 10 euroa. Kissoilla tapana omia koirien pedit itselleen, joten mies tuumasi ostaa yhden pedin lisää, josko kissat siitä innostuisivat. Noh, kuinka ollakaan, illalla kissat yhä nukkuivat koirille ostetuissa pedeissä ja uuden pedin oli vallannut Tyyne. Toimiihan se näinkin.
Siinä missä miehen ostokset olivat jokseenkin kissamaisia, omat ostokseni olivatkin sitten vastaavasti koiramaisia. Kylmänherkkä mummu Tyyne muun muassa sai uuden toppamanttelin. Koska Tyynen aikaisempi "rotsi" oli punainen, uusi on sininen.
Viikonloppu sitten päättyi surullisemmissa merkeissä, kun menetimme yhden kanamme. Olen jo jonkin aikaa katsonut, että meidän "eläkekana" Viuhka on alkanut olemaan selvästi raihnaisempi kuin aikaisemmin. Sunnuntaina Viuhka sitten nukkui pois.
Kuten muutkin eläimet, ovat kanatkin minulle omia erityisiä yksilöitään ja Viuhka oli suuri sellainen. Erittäin seurallinen ja utelias "jokapaikanhöylä". Viuhka tuli eläkekotiin meille kesällä 2013 ja olin kovasti toivonut, että se vielä saisi ainakin seuraavan kesän nauttia kananelämästä, vaikka lopetti jo munimisenkin jokin aika takaperin, mutta ikävä kyllä näin ei kuitenkaan käynyt. Viuhka sai kuitenkin aikansa nauttia kananelämästä ja muistan vieläkin sen onnellisen olemuksen, pihalla omenapuun alla nukkuen.
