maanantai 18. huhtikuuta 2016

Keväisiä kanimaisuuksia

Kuten edellisen postauksen lopussa lupasin, seuraa nyt vuorostaan kanimaisia kuulumisia ja ne alkavatkin sangen sopivasti kuvilla siitä, kun töpöjengi pääsi maanantaina ulkoilemaan nurmiaitaukseen. Töpöjengi käsittää siis ne seitsemän kania jotka asuvat yhdessä: Paavo, Miina, Saku, Ella, Diva, Unna ja Hilpu.

Osa kaneista "eksyi" kuviin useammankin kerran, kun taas esimerkiksi Ellasta ei onnistunut yksikään kuva, vaikka sekin luonnollisesti mukana oli menossa. Täytynee napata "muhku" kuvaan jossain vaiheessa myöhemmin.. :)

Hilpu ja Paavo yhteistuumin pienten heinänkorsien kimpussa
Unna kera karvanvaihtoisen nenänpäällysen ♥
Edessä Miina, takana Saku ja oikealla Hilpu
Neitosista ken on kaunein.. ♪ Hilpu ☺
Unna ja Diva
Saku - joka voimamiehen elkein nyhtää maasta herkullista juurta..

Kanimäärä on joidenkin kuukausien sisällä hieman kutistunut. Poismenojen käsittely on aina koettelemus ja erityisesti niissä tapauksissa, kun itse tekee päätöksiä suuntaan ja toiseen, vaatii se hieman enemmänkin voimia. Nämä ovat myös väistämättä olleet vaikuttamassa blogin hiljaisuuteen, jota jatkui oikeastaan koko kevättalven. Vaan eteenpäin kuljetaan koitosten ylitse.

Jos jostain voi olla onnellinen niin siitä, että "pappajengi" eli Saku, Miina ja Paavo porskuttamassa yhä vanhaan malliin. Sakullekin tuli vastikään 7-v ikää ja Miinalle tämä samainen luku olisi pyörähtämässä syksyllä. Toivottavasti ainakin, eli toivottavasti pikkumummu pysyy terveenä ja hyvinvoivana. :)


Keväässä kun kuljetaan, on mielessä taas suunnitelmia, joita olisi tarkoitus kevään tai kesän aikana toteuttaa. Yksi niistä on kanien ulkotarha. Se, joka viime kesänä oli jo tarkoitus muuntaa ajatuksesta toteutukseen, mutta joka mokoma sitten jäi kuitenkin lopulta ajatuksiin kiikkumaan.

Nyt on uuden kanitarhan suunnitelmat jo niin sanotusti pöydällä, joten toivon mukaan päästään pian siihen toteutusvaiheeseenkin - lumetkin kun lähti tänä vuonna ajoissa, niin pääsee rakentamaan jengille uutta kesäkämppää! :)

Sitä ennen kuitenkin hieman kuvia kanilasta. Ensimmäinen "yleisilmekuva" on vastikään tässä maanantaina illalla napattu. Kuvassa etualalla vasemmalla näkyy kanijengin asuntoa, josta on myös seuraavat kuvat, jo hieman useampien viikkojen takaa.




Talviaikaan olen välillä kantanut kaneille havunoksia nakerreltavaksi, mutta en osaa olla jo innokkaasti odottamatta sitä aikaa, kun pääsee tuomaan kuohkeita lehtipuunoksia!


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Herätys talviunilta!

Kas, näyttääkö teistäkin siltä, että kevät on alkanut hiipimään talven alta? Ja kiihdyttää vieläpä vauhtiaan. Ehkä bloginkin on siis aika heittää hyvästit talviunilleen, venytellä vetreästi ja siirtyä taas karvaperheen kuulumisten kertojaääneksi ☺


Kuten kuvastakin voi huomata, aurinko on näyttäytynyt ja etenkin tässä kuussa sangen hienosti! Tahvo esittelee kevään kuuminta "kattokaa mitkä pokat löysin maasta"-muotia. Oli puuhkahäntä aluksi hieman kummissaan, mikä kapistus se siihen kuonolle kiikkumaan asetettiin, mutta ei aikaakaan kun se jo katseli maailmaa reippaasti (ei niin vaaleanpunaisten) lasien läpi.


Kevät on ihanaa aikaa liikkua luonnossa, kera kameran ja koirien. Hiekkakuopallekin ollaan taas päästy, kun rinteet tulivat esiin lumikerrosten alta. Koirat nauttivat aina kovasti rinteitä pitkin juoksemisesta.

Ensi kuussa 13-v täyttävällä Tyynelläkin riittää yhä vain kuntoa lähes samaan tapaan kuin ennenkin. Hiekka senkuin pöllyää, kun turbomummu pistää tuulemaan, edestakaisin rinteitä ylös ja alas ravaten! Kuvassa rinteessä rellestää nuorin ja vanhin, eli Mauri ja Tyyne:

Polkee, polkee, jaksaa, jaksaa
Tyyne, kukkulan mummutar
Tahvo - aina yhtä terhakkana
Mauri ja maastovärit
Ja kuten sanottua, luonto heräilee kovaa vauhtia ja sitä on mitä mukavin seurailla! Muutama päivä takaperin yllätti jo sammakkokin hyppelehtimällä pihamme poikki. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun näen pihallamme sammakkovieraan näin ajoissa! Miten olikin meille eksynyt :)

"No kuule ihan kosiomatkalla tässä olin..."


Eläinperheessämme on ehtinyt tapahtumaan myös muutoksia, niin hyvässä kuin pahassakin. Kanimäärä on hieman kutistunut, samoin kuin kanaparvikin on pienentynyt yhdellä, rakkaan Lyydian menehdyttyä muutama viikko takaperin. Sen sijaan kissoja on enemmän - peräti kaksi enemmän!

Helmi-maaliskuun vaihteessa perheeseemme nimittäin tassutteli kaksi uutta tulokasta löytöeläinkodilta, jossa miehelläni on tapana käydä kissoja rapsuttelemassa.

Luonnosta löytyneet emo ja pennut oli otettu löytölään hoiviin jo viime vuoden puolella ja näistä pienistä riiviöistä kaksi sisarusta muutti meille, punaraidallinen poika, sekä mustavalkoinen tyttö.

Tosin, minulle kahden kissan saapuminen oli yllätys joka loksautti leukani lattiaan niin, että kolina kävi, koska olin olettanut kissoja tulevan vain yksi. Mies päätti yllättää (shokeerata) vaimonsa perinpohjin, kun saapumispäivänä boksista kurkisteli yhden pään sijasta kaksi. Hetken syvään hengitettyäni lopulta toivuin järkytyksestä.. :)

Vilma ja Karvinen kiipeilypuussa
Krrhhh...Zzzz.. :)
Hyrinät ja haukunnat päättyy tällä erää tähän
- seuraavassa postauksessa vuorostaan pupumaisia kuulumisia.

torstai 28. tammikuuta 2016

6-vuotias!

Yhä kuin eilinen päivä se hetki, kun kannoin kotiin pienen karvaturrikan. Siitä on kuitenkin aikaa nyt lähemmäs kuusi vuotta, sillä tänään tuo karvaturrikka täyttää pyöreät kuusi vuotta!

Paavo on ollut koko ikänsä terve ja hyväkuntoinen, vaikka sillä on kastraatiosta johtuen tyypillinen, läpi vuoden jatkuva karvanvaihto. Koko sydämestäni toivon Paavon saavan elää terveenä vielä vuosia eteenpäin ☺


keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Vuoden ensimmäinen postaus

Iloinen tervehdys täältä Karvapuustista! Näin luontoa rakastavana ihmisenä paras tapa aloittaa vuoden ensimmäinen postaus, on värittää se ensimmäiseksi kuvilla kauniista talvisesta luonnosta. Hanki on kuorruttanut maisemaa valloittavalla valkeudellaan jo hyvän tovin, joten kameraa on tullut ulkoilutettua aina silloin tällöin.

Ihan kameran hyvinvointia ajatellen jätin sen kuitenkin kotiin hetkinä, jolloin pakkanen paukutti kolmisenkymmentä astetta nollan alapuolella. Etenkin kun teen vasta tuttavuutta vastikään joulukuussa ostamaani Canonin 100d:hen, joka pääsi syrjäyttämään vuosia palvelleen 450d:n. (Maasta olet sitä tullut.. ja hyllyllä pölyyntymään olet sinä tuleman..)

Ihastuin Canon sataseen aivan täysin sillä hetkellä, kun sen sain käteeni. Sen pienempi koko on kuin tehty hyppysiini, joten vaikka kuinka yritin vielä miettiä jotain muutakin, en saanut tätä enää mielestäni. Siispä se lähti sitten liikkeestä matkaani. Olen kovin tyytyväinen ostokseeni ☺







Tähän vuoteen on jo ehtinyt mahtua mukavan paljon uutta ja toivottavasti vielä paljon uutta ja mukavaa mahtuu vastakin. Kaninpoikasistakin on taas tullut sen verran kyselyitä, että se onkin hyvä aasinsilta siirtyä pupujuttuihin.

Tässä vuoden alkupuoliskolla olisi toiveissa kaksi eri kääpiöluppapesuetta, jotka syntyisivät helmi-maaliskuun aikana ja kesän puolella ainakin yksi kääpiöluppapesue. Toiveet ja toteutus ovat toki aina kaksi eri asiaa, joten aika näyttää kuinka kaikki menee. Kaikkiin poikueisiin on mahdollisuus syntyä valkoista sinisilmäistä, mutta prosentuaalinen todennäköisyys vaihtelee isävalinnan mukaan.

Kunhan poikasia alkaa maailmaan tupsahtamaan, on haussa taas mukavia sijoituskoteja, eli niitä kullanarvoisia pupuperheitä, joihin muuttaa elämään tavallista pupuelämää ☺

Tähän sijoituskotiasiaan sivuten liittyy asia, jota olen taas tullut miettineeksi paljonkin viime aikoina. Nimittäin kani, sen elämä ja elinolot.

Vaikka kaneja vielä nykyäänkin paljon pidetään häkeissä, osa jopa ainoastaan häkissä eläen, en itse näe kania niin sanottuna häkkieläimenä. Tämä ajatus itseasiassa tuntuu sitä vieraammalta, mitä enemmän sitä tulee miettineeksi ja mitä enemmän kanien kanssa eläneeksi.

Kun omistaa eläimiä, on asiassa yksi hienoin puoli se, että saa tarjota niille hyvät elinolot. Kani ei tässä suhteessa poikkea muista eläimistä, vaan sille tahtoo tarjota hyvät elinolosuhteet, aivan kuten vaikkapa koiralle tai kissallekin. Hyvinvoivia, elämästään nauttivia eläimiä on hieno seurailla ja katsella kuinka ne toteuttavat luonnollisia käyttäytymismallejaan.

Kun kaneja kasvattaa ja kasvatuksessa on pyrkimys johonkin, kuten itselläni terveen ja rikkaan perimän lisääminen, jalostuksessa mukana olevia kaneja tarvitsee väistämättäkin useampia. Ja siinä sitten tullaan taas siihen, minkä huomaan aina osuvan poikkiteloin oman ajatusmaailmani kanssa - iso kanimäärä. Mitä enemmän kaneja, sen vähemmän tilaa ja aikaa kullekin, sen vähemmän aikaa huomata pienet poikkeamat kasvussa ja kehityksessä.

Toisinaan kuulee puhuttavan, että jalostuseläimet ovat eri asia kuin lemmikit, joten näiden välille olisi helppoa vetää raja sen suhteen, millaiset elinolot niille ovat riittävät. On pakko olla vastarannan kiiski, sillä tuo särähtää korvaani hyvinkin voimakkaasti. En osaa, tai välttämättä edes halua osata, kokea asiaa näin. Oli se kani ihmisen näkökulmasta katsottuna sitten yksinkertaisesti lokeroiden lemmikki tai jalostuseläin, se ei oman näkemykseni mukaan tee eroa niiden elinolojen vaatimuksille.

Kuitenkin se, että ylipäänsä kasvattaa kaneja, on hieman ristiriitaista, mikäli on pohjimmiltaan hyvin eläinsuojeluhenkinen. Tämä perimmäinen ajatusmalli vaikuttaa taustalla hyvin voimakkaasti, kun on kyse kanien kasvattamisesta ja kanien määrän lisäämisestä samalla, kun toivoo ihmisten yhä enemmässä määrin hankkimaan perheeseensä aikuisen kodinvaihtajan.

Toisaalta, kanien kasvattamistakin voi tehdä nimenomaan niiden eläinten kannalta katsottuna monin eri tavoin. Esimerkiksi pääasiallinen ulkoisen olemuksen korostaminen ja sen jalostaminen haluttuun, vallitsevaan muottiin on tuntunut aina todella vieraalta, oli kyseessä sitten mikä laji tahansa. Saatika se, että eläimistä tämän myötä muodostuu eräänlaisia kilpakapuloita.

Noin kasvatusta ja kanien elinoloja ajatellessa, koen itse henkilökohtaisesti ehdottomasti parhaimmaksi ratkaisuksi sen, kun kanit saavat jokainen elää mahdollisimman hyvää ja monipuolista elämää - huolimatta siitä, onko ihan puhdasta lemmikinvirkaa toimittava, vai tulevaisuudessa myös jalostuksessa mukana olevaksi tarkoitettu yksilö. Ja siinä jälleen korostuu sijoituskotien tärkeys - ne mahdollistavat jokaisen kanin mahdollisuuden elää perheen keskellä lemmikkinä - arvoistansa elämää.

Vaan pohdinnoista potkukelkkaan, viime viikonloppuna oli Pirkanmaan Nakertajat ry:n tämän vuoden ensimmäinen pet-näyttely. Olin tapahtuman vastuuhenkilö, joten olin ikäänkuin hieman automaattisesti siellä koko päivän hääräämässä.

Ilokseni sain päivän aikana huomata, että mukana oli useita uusia ihmisiä, jotka eivät olleet ennen käyneet minkäänlaisessa kani- tai jyrsijänäyttelyssä. Näin nykyajan "kännykkäkulttuurin" aikaan on hirmuisen mukava huomata, että ihmiset yhä löytävät paikalle tapahtumiin, jossa tavata ihmisiä ja eläimiä ja oppia kenties jotain uutta. Ihanan reippaita & puheliaita lapsia oli myös paikalla, tuli vaihdeltua monet tarinat pupuista ja muista eläimistä ☺

Yhdistykselle jo lähestulkoon tyypilliseen tapaan oli mukana menossa taas buffa herkkuineen ja myös Eläinten Koulukuvaus oli paikalla ikuistamassa karvaturreja kuviin.



Päivään kuului tietysti monia leikkimielisiä kilpailuja, kuten marsujen kurkunsyöntikilpailu, kanien porkkanansyöntikilpailu, kanien ja marsujen kauneimmat viikset-kilpailu ja hamstereiden hamstrauskilpailu ☺

Olin aluksi ajatellut, etten omia kaneja ota mukaan, mutta sitten kuitenkin viime tingassa päätin pari töpöä mukaan ilmoittaa. Mukaan lähtivät Rufus ja Fiona, joista Rufus sai sekä KuMan täysistä 5p kohdista, että oli myös avointen urosten luokkavoittaja kolmonen.

Seuraava paikka jossa kanien kanssa vierailen, on Hämeenlinnan Kodinterra ensi viikon sunnuntaina 7.2. Tuolloin juhlitaan liikkeen Eläinmaailma-pisteen 2-v synttäreitä, johon lähden pupujen kanssa ilostuttamaan niin lapsia kuin aikuisiakin. Saa tulla silittelemään pupuja ja juttelemaan niitä näitä! ☺

En ole vielä täysin lyönyt lukkoon sitä, ketkä kaikki puput mukanani lähtevät, joten mikäli aiot mahdollisesti vierailla paikanpäällä tuolloin sunnuntaina, nyt on mahdollisuus esittää toiveita siitä, kuka mukanani saapuu siliteltäväksi.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Tauko

Karvapuusti-blogi jää tauolle.
 
 
Koko karvaperheen voimin toivottelemmekin nyt siis samalla kaikille lukijoille
äärettömän hyvää, parempaa ja parhainta vuotta 2016! ☺

tiistai 22. joulukuuta 2015

Talvipäivänseisaus & joulun toivotukset

Vuosi on kulunut ja tähän sitä on vääjäämättä tultu - talvipäivänseisaus, vuoden pimein päivä. Tämä on päivä jota jo marraskuussa odottelen saapuvaksi, koska miellän kevään odottamisen alkavan tästä synkän mustasta päivästä. Tästä on tie vain ylöspäin - kohti valoa! Vaan ennen sitä on aivan ovella koputteleva joulu. Toivottelemme kaikille lukijoillemme erittäin mukavaa joulunaikaa! ☺

Riemuloikan Sähäkkä Sahrami - Hilpu
Amazing Xannia - Miina
Houdini's Rue - Reela
 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Mustavalkeaa

Rakastan voimakkaita värejä. Tästä syystä etenkin kesäaikaan luontokuvaus on mitä mainiointa nannaa, kun luonto loistaa valloittavissa väreissään ja voi kameran kanssa pyllistellä kaikenkirjavien kukkasten äärellä, pitkin pusikoita ja pellonpientareita.
 
Vaan joskus on silti mukava kuvata mustavalkoisesti. Erityisesti koirakuvat ovat joskus erittäin kauniita nimenomaan mustavalkoisina. Värejä tai ei, Mauri osaa olla aina yhtä soma ja söötti!
 
 
 
 

tiistai 24. marraskuuta 2015

Koiranilmoja, kodinvaihtajia ja kumppanuutta

Hiiolii-heiii, huolta nyt ei, täällä käydään tuiskua päin.. ♪ ♫ Viikonloppuna tulla tuprutti ensilumi tänne etelän perukoille ja maa onkin ollut valkoisena siitä lähtien - minä nautin! Koirista erityisesti Mauri on ollut myös hyvinkin mielissään tästä ihanasta pöllyävästä puuterista, jossa riehua rämpyttää ja siinä samalla hulmutella huuruisia lumipilviä ilmaan leijailemaan. Talvi, Maurin ilmasto.


On ehtinyt kulua tovi viimeisimmästä päivityksestä, joten yhtä jos toista on ehtinyt kuluneisiin viikkoihin sisältyä. Aloitetaan vaikka blogiin liittyvästä asiasta, pienestä jutusta jonka tarkkasilmäisimmät lukijat saattavat olla jo huomanneetkin - joitain viikkoja sitten blogin reunaan ilmestyi Faunatar-logo. Kuten siitä havaita saattaa, Faunatar on Karvapuustin uusi yhteistyökumppani. Karvapuusti löytyykin nykyään myös Faunattaren blogilistalta ☺

Viime viikolla tupsahti Faunattarelta postissa paketti, josta löytyi meille testattavaksi erilaisia tuotteita: joulukuun tienoilla myyntiin tulevia YrttiTarha-sarjaan kuuluvia syötäviä jyrsijöiden leluja, sekä Huggle Hounds-lelu koirille, eli meidän haukkujen tapauksessa lähinnä Maurille.

I'm just hangin' here

Lelu pääsi tänään mukaan peltolenkille, kun käytiin Maurin kanssa nuuhkimassa raitista ilmaa ja ihailemassa aina välillä näkyvää upea sinistä taivasta. Tosin, siinä missä itse nostatin nenääni taivasta kohden ja raitista ilmaa nuuhkien, Mauri lähinnä kohdisti kirsuansa maahan, erinäisten tuoksujen lähteille ja aina välillä lelu sai kyytiä!

 
Kun lelun ihan ensimmäistä kertaa sain käsiini viime viikolla, kiinnitin huomiota siihen kuinka se tuntuu olevan tukevarakenteinen. Kiitettävästi se on kyllä kestänytkin riiviön riepotusta!

"Oli hepokatti maantiellä pokittain.. se pesukarhulla harjasi hampaitaan..."

Lumesta pesukarhu-parka ei sen sijaan tuntunut tykkäävän yhtään, sillä langat alkoivat oitis värjätä ympärillä olevaa kangasta, kun se oli pari kertaa lumessa pyörähtänyt ja kastunut. Parit lumipesut ja pesukarhulla alkoi naama vihertämään - voisikohan ajatella pään menneen pyörälle leikkien riepotuksessa? Kyllä siinä nyt vähemmästäkin naama vihertää, kun pyöritellään ja retuutetaan pitkin pellonpientareita..

Vaan kuten mainittua, matkasi pesukarhu luoksemme samassa paketissa, kuin kasa erilaisia jyrsijäherkkuja. Kyseessä on YrttiTarha-sarja, joka tulee Faunattareissa myyntiin joulukuun aikana


Saamani herkut sopinevat parhaiten nimenomaan jyrsijöille tai linnuille, sillä kaneja ajatellen ne sisältävät ainesosia, jotka ovat haitallisia. Kanin ruoansulatuselimistöhän on hyvin erilainen kuin jyrsijöillä, vaikka kaneja usein tänä päivänäkin ruokinnallisesti niputetaan niiden kanssa samaan kategoriaan.

Yksi mainittava asia on kuivattu maissi, jota näissäkin tuotteissa suurimmassa osassa on sisällä. Maissi on koostumukseltaan siitä erityinen, ettei kanin suolisto kykene pilkkomaan sitä ja on tästä syystä suora suolitukosvaara.


Niin kovin mielelläni näkisin touhukkaan hamsterin rapsuttelemassa herkkupalleron ympärillä, mutta koska olen allerginen hamstereille, en suureksi surukseni sellaista pehmopylleröä enää voi omistaa.

Siispä olen tuumannut kokeilla, mitä mahtaisi kanat tuumata näistä herkuista. Näin talvella kun kanoille muutenkin saa keksiä erilaisia virikkeitä, kun viettävät aikansa sisätiloissa. Arvoisa kanaraati saa siis arvostella jyvätäytteisiä tuotteita tässä joku kaunis päivä ☺

Mitäs muuta kaikkea eläinrintamalla sitten onkaan tapahtunut - sitä, tätä ja tuota. Pari viikkoa takaperin oli lemmikkimessut, jossa olin kumpanakin päivänä paikalla kaninäyttelyn merkeissä ja yhdistyksen esittelypisteellä. Tuli nähtyä todella paljon tuttuja ja viikonloppu olikin todella mukava! Jotain pikkuriikkisiä kotiintuomisiakin sieltä tarttui mukaan:


Pupuja on elämään mahtunut viime aikoina omien vakioasukkaiden lisäksi joitain ylimääräisiäkin. Pari viikkoa sitten saapui kaksi kasvattiani takaisin luokseni, etsimään uusia koteja. Kyseessä on Riemuloikan Betonipora, valkoinen sinisilmäinen tyttö ja Riemuloikan Haukkana Paikalla, musta x-kirjava kastroitu poika.

Puput ovat asuneet yhteisessä kodissa ja vaikka ovat saaneet asustella omassa huoneessa vapaana, ovat ne päässeet melkoisen pulleaan kuntoon. Tämän vuoksi ne pääsivätkin heti tullessaan terveellisemmälle linjalle ruokinnassa.

Puput ovatkin parissa viikossa jo pudottaneet painoaan erittäin kiitettävästi ja samalla niiden vatsat toimivat taas normaalisti, niiden aikaisemmin oltua hieman kovilla vääränmallisesta ruokinnasta johtuen. Olen äärettömän iloinen asiasta! Samalla on turkkeja siistitty, joten töpötyypithän alkavat olemaan suorastaan linnanjuhla-kunnossa.

Vasemmalla nököttävässä kuvassa roikkuu sylissäni Aapo, eli Riemuloikan Haukkana Paikalla-lyllerö ☺

Tänään luoksemme tuli lisää satunnaisia asukkaita, kun meille saapui kaksi syötävän suloista pörrötyyppiä etsimään uusia koteja. Puput ovat kumpikin poikia ja melko samanikäisiä, viime huhtikuussa syntyneitä. Tänään on siistitty takkuja turkeista, mutta ovat saaneet muuten olla pääosin rauhassa, syödä mussutellen ja hiljalleen totutellessa paikan vaihtumiseen ja koiriin. Sitten hiljalleen uudet kodit haussa pojille.. jos näistä hellyttävistä ihanuuksista raaskii luopua! ♥

torstai 22. lokakuuta 2015

Rauhan tyyssija

Kanila. Tuo ihana paikka, jossa saa ajan ihan huomaamattaan kulumaan. Etenkin kaikenlaisen työstressin keskellä tuntuu äärettömän hyvältä, kun on rauhallinen paikka johon voi oikein ajan kanssa mennä viettämään aikaa eläinten parissa.

Silittelemään ja rapsuttelemaan kaneja, seurailemaan niiden touhuja ja tohinoita. Kaikessa rauhassa siivoilla kanien asumuksia ja laitella ruokia. Pyyhkäistä työt mielestään hetkeksi - tai useammaksikin.

Kanilassahan meillä ei tokikaan ole pelkästään kanit, vaan myös kanoilla on oma asuntonsa saman katon alla. Tarkempi kuvaus tilalle olisi pikemminkin "elukkala" koska siellä on niin karvaisia kuin sulallisiakin ystäviä, mutta koska tila alun perin suunniteltiin kaneille, tulee sitä yhäkin kutsuttua kanilaksi. Toki, kanojen oma asunto on sitten kanala.

Vasemmalla olevassa kuvassa näkyy kanilasta osaa. Maton toiselle puolelle jää kanala ja samalla puolella tilaa, mutta lähempänä kameraa on kanijengin karsina, jonka loppukesästä rakensin. "Rakennus- ja remppausrintamalla" suunnittelin kovasti tämän vuoden kesäksi kanilaan myös lattian maalausurakkaa ja olin sen jo lähes toteuttamassakin, kunnes se sitten jäi. Jälleen siirrän tämän tavoitteen ensi kesälle ja katson kuinka käy. "Miksi tehdä tänään jotain, jonka voi jättää huomisellekin.." Hah!

Pidän kaniasuntojen edustalla pientä pöytätasoa, johon tapanani on aina joskus nostaa pupu sen asunnon siivoamisen ajaksi syödä mässyttämään. Näin ollen saan siivoilla asuntoa rauhassa, kun töpötyyppi siinä nakertelee apettaan ja katselee touhujani ☺ ♥



 
Leenun tiput ovat kahden kuukauden iässä ja Leenu on vihdoinkin opettanut pienokaisensa orrelle. Se kuinka ajoissa tiput alkavat nukkumaan orrella, on kytköksissä nimenomaan siihen, kuinka niiden emo opettaa asian.
 
Leenu on aina hyvin verkkainen tipujen orrelle opettamisessa, kun taas Leilalla on tapana opettaa tiput orrelle muutaman viikon ikäisinä. Vaan nyt Leenu vihdoinkin kiikkuu lastensa kanssa orsilla. Yksi tipunen ei ollut rivissä kuvanottohetkellä.
 
 
Pikkutyypeille voisi alkaa kohta raaskia alkaa etsimään omia kotejaankin. Houkutus olisi toki jälleen suuri pitää yksi kanoista itsellä, mutta parvessa on jo yksi Hanskin tytär, eli viime keväänä kuoriutunut Iita. Ehkä hillitsen itseni.. Pikkukanat pääsivät kuviinkin:
 
Neiti 1

Neiti 2
 
Neiti 3