Täyden tusinan Tyyne!

Sitä saa kummasti mahtumaan kaikenlaista yhteen viikonloppuun. Aloitetaan vaikka siitä, että Tyyne tuli sunnuntaina kunnioitettavaan 12 vuoden ikään! Paremmin tuttavapiirissä Possuna tai Röhkösikana tunnettu mummo sai luonnollisestikin possu-kerroskakun ♥

"Ei tee mieli, ei tee mieli, en katso sitä, en katso sitä..."

Nöf, nöf

Tapasin viikonloppuna myös Tyyne kakkosen, kun viikonloppuna oli myös SPR-osastomme vapaaehtoisten kesäretki Uuteenkaupunkiin, jossa päivän mukavinta antia oli farmi/kukkamessut, joissa sain ajan suorastaan huomaamatta kulumaan erilaisten eläinten parissa.

Esillä oli niin alpakoita, lampaita, vuohia, sikoja, lehmiä, kaneja, hevosia kuin ponejakin. Vaan itse menetin täysin sydämeni minipossulle, josta tuli ihan väkisinkin mieleen meidän beaglen kehoon syntynyt sikamme Tyyne ☺

Viikonloppuna myös oli pupurintamalla meno-paluuliikennettä. Ensin riemastuttava uutinen: Rekku Rescuen kautta kotihoidossa ollut pikkuinen pupuneiti lähti uuteen, omaan kotiin. Oli erittäin mukava luovuttaa se uudelle omistajalleen, jonka luona tiedän sen olevan hyvässä hoidossa! ☺

* Peura ajovaloissa *

Viikonlopun aikana myös kaksi kania ehti saapua - kumpikin vierailemaan. Viime vuoden puolella lopetin kääpiöluppakasvatukseni, mutta kuten pitäisi jo tähän ikään ehtinyt olla oppinut, niin koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Vierailijat ovat siis kumpikin kääpiöluppia ja suunnitelmissa on poikue, jonka olen päättänyt harkinnan jälkeen toteuttaa. Tästä myöhemmässä postauksessa lisää!

Ihmissyöjälampaita, tukkalehmiä ja puputapahtumia

Kyllä on riittänyt menoa & meininkiä kuluneella viikolla. Kesän katsotaan varsinaisesti pyörähtävän käyntiin kesäkuussa, joka on ensimmäinen virallinen kesäkuukausi. Vaan sehän ei suinkaan estä sitä, ettenkö olisi itse jo hyvinkin kesäisellä mielellä sitä ennen. Kevät-kesä on upeaa aikaa!

Tänään vietettiin kansainvälistä ravintolapäivää ja kävimme miehen kanssa kiertämässä pop-up kahviloita. Yhdessä pääsi ihailemaan muun muassa lampaita ja lehmiä, joten siellähän me saimme niitä taputellessa ajan kulumaan kuin siivillä.. harvinaisen yllättävää ☺

Pienet lampaan karitsat olivat rapsuttelujen sijasta niin sanotusti sormet suussa. Mahtoivatko sitten pitää miestäni suolakivenä, varaemona vai muuten vain mukavana jyrsimistankona.

* Tsup tsup*

* Narsk narsk *

Pikkuinen pupuneiti joka tuli Rekku Rescuen kautta kotihoitoon, on asustellut meillä reilun viikon ajan. Neidillä on erittäin näkyvä ja kuuluva murrosikä, josta en voi olla huvittumatta, kun murinapuuskan hiuksia nostattavan hurja olemus on peräti marsun kokoluokkaa ☺

Tulevalla viikolla on neiti näillä näkymin lähdössä uuteen omaan kotiin. Olen ehtinyt tämän yhden ainoan viikon aikana kiintyä pikkuiseen uskomattoman paljon, joten marsun kokoisesta koosta huolimatta, jää kotiimme noin vesipuhvelin kokoinen paikka neidin lähdettyä.

Vaan, tämä vesipuhvelin kokoinen aukko onneksi myös hieman täyttyy. Kuten olen jo jonkin aikaa vihjaillut kanirintamalla tapahtuvista uusista tuulista, tulevat ne puhaltamaan nyt sunnuntaina ja olen hyvin innoissani! Seuraavassa postauksessa saattaa siis hyvinkin olla jotain uutta.. ☺

Eläinhöperöt eläintilalla

Sitä vaikka kotosalla kuluttaa aikansa erilaisia karvapalloja palvellen ja näiden korvantaustoja rapsutellen tai masuja kutitellen, ei koskaan ole liian väsynyt, etteikö haluaisi nähdä lisää eläimiä. Siispä vietimme tänään aikaa Metsänkylän tilalla ihailemassa niin alpakoita, aasia kuin kissojakin. Ison takan äärellä lämmittelevä kissa oli hellyttävä näky.

Alpakat ovat mainioita otuksia, tuntuu etten niitä kyllästyisi katsomaan lainkaan! Ne ovat isojen silmiensä, pörröisten turkkiensa ja töröhampaidensa kanssa samaan aikaan äärimmäisen kauniita, hassuja ja viehättäviä. Yritä siinä olla vakavalla naamalla, kun tällainen söpötys jauhaa heinää suussaan, leukaperät loksuen ja hampaat huulien välistä kurkistellen ☺

Tilalla oli myös sinne marraskuussa kotiutunut aasi, joka hurmasi lempeällä luonteellaan. Se antoi rapsuttaa ja maistoi välillä pehmoisilla huulillaan silittäjänsä kättä. Mies ihastui aasiin aivan täysin, kappas kun ei auton takakonttiin taluttanut.. ☺

Kaiken sitten kruunasikin kaakaohetki samalla tilalla sijaitsevassa kahvilassa, joka oli sisustettu suloisen vanhanaikaisesti. Kyllä sitä sateisella ja tuulisella säällä, eläimiä rapsuteltuaan maistui kummasti kuppi kuumaa. Sen jälkeen vielä sitten vähän aasia rapsuttamaan.. ja lopulta kotiin!

Tänään myös perheen vanhin pupujussi, Saku, tuli kuuden vuoden ikään. Pappa, Lötkö, Lötköpappa tai Pullataikina, kuten nyt rakasta ristihuulta milloinkin tulee kutsuttua, vietti synttäripäivänsä tutun rentoon ja letkeään tapaansa, syöden ja löhöillen ☺
 

Viialan näyttely & vierailevat pupuset

Niin uusi viikko, kuin kokonaan uusi kuukausikin on ehtinyt pyörähtää käyntiin ja Pirkanmaan Nakertajien talvinäyttely Akaan Viialassa on takana päin.

Lähemmäs 12 tunnin reissu kokonaisuudessaan, kun lauantaina aamulla lähdin klo. 7 jälkeen ajamaan näyttelypaikalle, kokoamaan näyttelyä ja sitten kaiken homman jälkeen olin kotosalla 18:30 aikoihin. Voisi sitä hullumminkin aikansa kuluttaa ☺

Näyttelytila oli aivan hurjan kiva. Eläintila oli ihanan tilava ja valoisa, joten siellä mahtui erittäin hyvin liikkumaan ja istuinpaikkojakin riitti jokaiselle halukkaalle. Tilavuutta lisäsi tietysti myös se, että tässä näyttelyssä oli poikkeuksellisesti luokat vain kaneille, marsuille ja hamstereille.

Kuljeskelin näyttelyssä aina ehtiessäni kameran kanssa, mutta oikeastaan vasta kotiin saavuttuai oivalsin, että kuvauskohteeni päivän aikana olivat olleet hyvin vahvasti hamstereita. Mutta onko tämä nyt ihmekään, kun katsoo noita pikkuisia torkkujia.. hamsterikuume on ihan kamala, kun sen yhdistää olemassa olevaan hamsteriallergiaan!

Itse ilmoitin näyttelyyn mukaan kaksi kania, Fionan ja Ellan. Tytöistä kumpikin oli ensimmäistä kertaa näytelmissä ja mukavastihan neitosilla meni. Fiona sai 93,5 pistettä ja Ella sitten vielä paremmin: 95,5 pistettä, ollen samalla avointen naaraiden LKV1 ja PPK2. Suomennettuna siis oman luokkansa voittaja ja näyttelyn toiseksi sijoittunut. Tämän lisäksi Ella sai kaksi kunniamainintaa, joista toinen tuli yleiskunnosta ja toinen turkista. Hienoa Eltsu! ☺