Masukesä

Suomen kesä tuntuu yleisestikin liian lyhyeltä, mutta tänä vuonna se oli omasta mielestäni aivan erityisen lyhyt. Suorastaan pätkä. Tällä ajan ohikiitävällä etenemisvauhdilla lienee tekemistä sen kanssa, että olin suurimman osan kesästä raskaana - heinäkuun loppupuolella meille nimittäin syntyi esikoinen, pieni tytär ♥

Raskausaika kului kepeästi, mutta viimeisinä viikkoina tunsin itseni (normaalia enemmän) rantautuneeksi ryhävalaaksi. Kesä siis suuresti sujui masun kanssa hyllymisessä paikasta toiseen, samalla kun sisuskalujani potkittiin uuteen uskoon harva se hetki :-)

Kesään mahtui kuitenkin aivan lukemattoman monia kauniita päiviä! Kanit saivat tänä kesänä nauttia aivan toden teolla ulkoilusta nurmiaitauksessaan, koska säät sallivat sen mitä mainioimmin. Aivan kesän alussa kanien ulkotarhaan myös rakennettiin uusi tukeva peltikatto, jonka rakentaminen edellisekesänä jäi huonojen säiden (tai laiskuuden) vuoksi. Tänä kesänä kanit ovat siis saaneet nauttia elämästään tukevan peltikaton alla.

Mikäli tarhan etuseinässä näkyvä "verhoilu" herättää kysymyksiä, kyseessä on aurinkosuoja. Kesällä etenkin keskipäivän aikaan aurinko paistaa suoraan kanitarhaan, joten tästä syystä etuseinällä on verho estämässä paahdetta. Vanha suihkuverho muuten kyseessä, mitä mainiointa uusiokäyttöä hiiola-hei :-)

Keväällä ja alkukesästä tuli käytyä vielä tuttuun tapaan talsimassa luonnossa - ennen kuin vauvavatsan kanssa lyllertäminen alkoi käymään liian tukalaksi kumpareiden ylitse kömpimiseen.

Kevät on lempiaikani vuodesta ja joka vuosi sitä odotan yhä suuremmin. Kamera kaulaan, koira kaveriksi ja yhdessä luontoon! Nämä kuvat ovat tämän vuoden keväältä ♥

Kesään mahtuu aina myös oleellisena osana järvellä soutelu - luonnollisesti koirien kanssa yhdessä. On aina hymy hyvin herkässä, kun nallet pomppaavat kilpaa veneeseen ja siellä seilatessamme sitten tähyilevät maisemia.

Yksi kauneimmista maisemista joita itse tiedän, on auringonlasku järven taakse. Se on niin lumoavan kaunis näky, etten ikinä kyllästy siihen. Tämän vuoksi järvenselälle soutelunkin ajoittaa mieluusti kesäiltaan, jolloin aurinko hiljalleen hiipuu horisontin taakse. Tätä täydellistä maisemaa on tallettanut taas mielensä sopukoihin, jotta sitä jaksaa odotella jälleen ensi kesään.

Yhteiselo lapsen ja pörröisten perheenjäsenten kanssa on lähtenyt alusta saakka sujumaan hienosti. Odotan mielenkiinnolla aikaa, kun lapsikin kasvaa ja alkaa yhä enemmän kiinnittämään huomiota ympäristöönsä - ja karvaisiin perheenjäseniin.

Kunhan pieni liikkeelle lähtee, tulee eteen varmasti myös haasteita, lähtien aina siitä, että täällä jokaisella on oikeus olla omassa rauhassa niin halutessaan - oli kyseessä sitten koira, kani tai kissa. Toisin sanoen, jokaisella on oltava paikka jossa tietää saavansa olla rauhassa.

Mielenkiinnolla tulevaa odotellen :-)

Karvapuustin vuosi 2017

Koska Karvapuusti vietti koko viime vuoden ommoo lommoo, on mukava kerrata tänne hieman koostetta viime vuoden touhuista ja tapahtumista - eli mitä kaikkea Karvapuustin perheeseen vuoden aikana kuului.

Viime vuoden kesään mahtui niin paljon sateisia päiviä, että tunne akvaariossa asumisesta ei ollut kovinkaan kaukana - etenkin meidän asuinalueellamme, jossa sadetta kertyi huomattavassa määrin suuremmin moneen muuhun alueeseen nähden.

Aurinkoisiakin päiviä onneksi mukaan mahtui ja niiden aikana nautittiin täysillä muun muassa omasta pihasta. Rakastan pihaa ja siellä olemista kesäaikaan. Ei sitä oikein osaa sanoin kuvaillakaan millaista iloa siitä saa - kun saa vain olla pihalla, eläimet saavat nauttia pihalla olemisesta, luonto valtaa tontin ja keväästä lähtien saa istutella erilaisia kukkasia ympäriinsä kaunistamaan ♥

Kanijengille valmistui viime kesänä uusi ulkotarha, jolla on kokoa noin 12 neliön verran. Lopullista kattoa ei siihen kuitenkaan saatu, joten sen virkaa toimitti suuri pressu. Tälle kesälle katto kuitenkin olisi tarkoitus rakentaa, ennen kuin puput pääsevät muuttamaan sinne.

Varsinaisen ulkotarhan lisäksi pupuja on ollut aina kauniilla ilmoilla mukava ulkoiluttaa nurmikoille asetettavissa aitauksissa, jotka voi siirrellä aina seuraavaan kohtaan, kun yhdestä on nurmi nakerreltu nysäksi. Nurmikkoaitaukset on mukavinta asettaa aina mahdollisimman lähelle tätä paikkaa:

Omenapuun alla on paikka, jossa on mukava viettää aurinkoisina päivinä hetkiä, ihan vain katsellen ja kuunnellen - milloin niitä pupujen pompotteluja ja nurmikon mussutusta, milloin lintujen laulua, milloin kimalaisten pörinää.

Toisinaan siinä istuessa voi kuulla kurnutustakin, etenkin iltapäivästä eteenpäin, sillä pihallamme elää kesäaikaan paljon sammakoita ja etenkin yksi, oletettavasti aina sama tyyppi, tapaa tulla nykyään joka kesä pihallemme kurnuttelemaan kovaan ääneen :) ♥

Kaniperheessä tapahtui viime vuonna monia muutoksia. Perheen vanhin mummupupu Miina kuoli juhannuksena, vajaan 8-v iässä. Loppuvuonna tuli Ella-wienerin aika, neidin ollessa 4-vuotias. Ellan kohdalla tällaista aikaisempaa poismenoa osasi onneksi odottaakin, koska hieman kookkaampi kani kyseessä.

Reissailu kuuluu myös oleellisena osana kesään ja yksi mieluisin tapa meille on vuokrata jostain päin Suomea mökki, johon miehen ja koirien kanssa suunnata lomanviettoon. Viime vuonna olimme suloisella hirsimökillä lammenrannalla, kaukana kaikesta. Koiria myöten nautimme olostamme ♥

Vierailimme koirien kanssa myös mm. Seitsemisen kansallispuistossa. Siellä olisi vaikka kuinka paljon näkemistä, me näimme siitä kauneudesta pienen palasen reissullamme.

Tulin myös käyneeksi katsomassa Kiikunlähteen, joka on Hollolassa sijaitseva luonnonlähde. Metsän keskellä, turkoosin sävyssä siintävä vesi oli aivan äärimmäisen kaunista katseltavaa.

Syksyllä jatkui sateiset säät, mutta sinne sateen sekaan sattuessa kauniimpia päiviä, tuli käytyä ulkoiluttamassa kameraa syksyä ikuistellen.

Loppuvuodesta myös kissamäärämme väheni yhdellä, kun alkoi tulla hyvin selväksi, että Vilma stressaa muiden kissojemme läsnäoloa. Tilanne eli kaikenkaikiaan noin 1½ vuoden ajan, jonka aikana kokeilimme tilanteeseen avuksi muun muassa rauhoittavaa adapteria, mutta tilanne ei muuttunut mihinkään - Vilma purki stressaamistaan pissaamalla ympäriinsä.

Vilma muutti loppuvuodesta kissatalon kautta uuteen perheeseen ainoaksi kissaksi. Vilman lähdettyä ja Manun & Karvisen jäätyä, vaikutti myös Karvisen käytös muuttuneen hieman rauhallisemmaksi verrattuna siihen, millainen se oli Vilman vielä meillä eläessä.

Mistä on kesäinen viikko tehty? Kukkasista, kärpäsistä, auringonpaisteesta, sateesta, järvellä soutelusta koirien kanssa, auringonlaskusta, uimisesta, kanojen kuopsuttelusta. Niistä on kesäviikko tehty ☺

Kanoilla on näin kesäaikaan kova kiire ulos. Mennessäni päästämään sulkaväkeä pihalle, ne lähes riippuvat oviverkossa ja oven avatessani voi ainakin mielessään kuulla vyörähdysefektin, koko parven valuessa pihalle sillä samalla sekunnilla. Sitten iloisesti vauhdilla, vauhdilla pihalle pihalle!

Hanski ja aina yhtä lempeä ilme

Kesäpäivän jauhelihakekkerit

Vasen, vasen, vasen kaks kolme..

Yläolevassa kuvasa sipsuttelee huhtikuussa kuoriutunut kanatipu, jota ei tosin voi enää ihan tipuksi sanoa. On niin nätti neitokainen, että on kertakaikkiaan pakko jättää se kotiin ♥

Kesä on mennyt niin hurjaa vauhtia, että oikeastaan vasta havahduin siihen tosiasiaan, että ollaan jo heinäkuun puolivälikin ylitetty. Voisiko joku kertoa mihin se kesäkuu meni? Näkikö kukaan?

Tässä iltana eräänä tuumasimmekin, että aika käydä kesän ensimmäisellä soutelureissulla! Koirista Mauri ja Tyyne pitävät kovasti soutuveneessä matkustamisesta, joten mummu ja junnu pääsivätkin mukaan maisemia ihailemaan.

Pulikointia ja pupupusikoita

Se on ilmoja pidellyt, kuten sanotaan. Sangen sateisia sellaisia. Aurinkokin onneksi ainakin välillä muistuttelee olemassaolostaan. Perjantaina esimerkiksi aika mukavasti loisti, vaikka lämpötila matalaksi jäikin.

Vaan vilpoisuudesta viis, se ei suinkaan estänyt meitä Tyynen kanssa iltasella lähtemästä rannalle ja luonnonhelmaan - kesä on mielentila! Uitiin ja ihailtiin maisemia.

Jokin aika sitten tilasin Tyynelle uudet valjaat. Ensin tuli tosin erheellisesti tilattua sen verran kirpun kokoluokkaa olevat versiot, että sovitettaessa niitä Tyynelle, tuli mielikuva pyykissä kutistuneesta villapaidasta, joka jää kaulan kohdalle kiikkumaan. Vaan uudet isommat tulivat onneksi erittäin nopeasti tilalle ja avot! Nyt mummun kelpaa ☺

Tyynestä on ihan viimeisen puolen vuoden aikana alkanut kuoriutumaan hyvin mummumaisia piirteitä ja tapoja. Oikeastaan koko jutun possunpunainen lanka on Tyynen muuttunut asenne, jonka voisi tiivistää parhaiten muotoon "puhu peffalleni, korvat eivät nyt kuule".

Tyyne nimittäin on tullut siihen tulokseen, että tässä iässä voi tassuttaa ja touhottaa mihin nyt sattuu tuulet tuivertamaan. Turhaan yrität saada kontaktia, jos Tyyneä ei nyt vain yksinkertaisesti kiinnosta kuulla, sen hipsutellessa haluamaansa suuntaan, peppu keikkuen ja hännänpää heiluen.

Kummasti kyllä mummu rientää kohti esimerkiksi silloin, kun ruokakipon keveä kolahdus kaikuu keittiöstä tai jokin rapisee. Silloin kuulossa ei ole mitään vikaa.

Meidän uintireissu ei ollut mikään ihan turhakaan, sillä huviin sai yhdistettyä hyödyn ikään kuin sattuman kautta: löysin nimittäin pusikosta muhkean apajan hiirenvirnaa, joka on kanien suurta herkkua. Sitähän piti tottakai kerätä kassillinen mukaan.

Rex-ipanat tulivat juuri keskiviikkona kolmen viikon ikään ja ovat jo saaneet heinän ohella maistella erilaisia tuoreruokiakin. Hiirenvirna tekee aina kauppansa kaneille ja pienet eivät olleet poikkeus ☺

Karvapöksy & kissakäärö

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, joten kun aurinko on nyt jo joitain päiviä porottanut täydeltä taivaalta, ihan on etelänloma-meininkiä ilmassa.

Puuhkaturkkien eli Maurin ja Tahvon kanssa käydään kävelemässä lähinnä iltaisin, kun on jo hieman viileämpää. Tyyne lämpöä rakastavana vaikka kärrynpyöriä kieputtaisi helteellä, mutta pojilla turkit lämmittää niin, ettei kuumimmilla keleillä köpötellä. Mutta ilta-aikaan on yleensä viileämpää.

Talviturkitkin on vihdoin heivattu järveen - joidenkin osalta ihan konkreettisesti. Vein nimittäin lauantaina Maurin uimaan ja siinä vaiheessa kun koira oli jo rannalla, järvessä kellui komea karvalautta, ikään kuin jollain olisi uimahousut karanneet kintuista.

Uh, olihan se vähän noloa kun ne karvakalsarit sillä lailla sinne karkasivat...

Siinä missä puuhkapojat karttavat liikaa lämpöä ja hellettä, Tyynen siitä nauttiessa, niin nauttii myös kissat ja erityisesti lämpöä rakastava Manu. Kun hellettä on niin, että sisätiloissakin liikutaan sulamispisteessä, mitä tekee Manu? Kömpii mukavasti paksun peiton alle ja torkahtaa sinne sitten tyytyväisenä. Huh, hiki valuu ajatuksestakin!