Kevään kaipuu

Kiihkeä keväänkaipuu kaivertaa koloa rintaan. Huhtikuu on ovella odottelemassa käynnistymistään, mutta ulkona on pääosin vielä melko talvista valtavine pakkasineen ja lumihankineen.

Päivä päivältä huomaan ajatusteni suuremmin siintävän keväässä, ajassa jossa hanget ovat haihtuneet ja maasta nousee monenlaisia väriä. Tätä ihanaa aikaa odotellessa, on tullut selailtua menneiden vuosien kuva-albumeja. Kevään kauneutta vuosien varrelta.

Pihamme ympäristössä kasvaa todella runsaasti saniaisia ja niitä on myös valtava tiheä pusikko yhdessä pihamme laidassa. Ne ovat täyteen kokoon kasvettuaan valloittava näky ja pienenä maasta ponnistaessaan suorastaan sympaattisia "kevätrullia"

Pihalla on kesäisin myös paljon sammakoita ja aina toisinaan eksyy sinne seikkailemaan rupikonna tai parikin. Näiden liikkuminen sammakoihin verrattuna on veikeää, sillä etenkin hieman isommat konnat loikkimisen sijasta kävelevät, tai loikkaavat sammakoihin verrattuna leppoisan laiskahkosti lössähtäen.

Rupikonnien silmät ovat todella kauniin sävyiset, kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata. Sammakot ja konnat ovat aina todella odotettuja vieraita pihallamme ja olemme mielissämme, kun piha-altailla yleensä viihtyy useita sammakoita :)

Hämeenlinnan Aulanko on yksi mielipaikoistani niin keväällä, kesällä kuin syksylläkin. Keväisin siellä saa seurailla lintujen kosiomenoja ja sittemmin pieniä untuvaisia kuoriutuneina.

En varmasti ole ainoa, joka kovasti kaipaa näitä aikoja... :) ♥

Luontokoti

Aulanko on näin kevät-kesäaikaan kuin toinen kotini. Siellä sitä niin kovin mielellään tepastelee ja pyllistelee pusikoissa kameran kanssa. Miehen ja koirien kanssa kävimme siellä taas hipsuttelemassa eilen illansuussa, kun aurinkokin vielä kivasti loisti metsän takana.

Kevättä kukkasista käpäliin

Blogin vakiovierailijat luultavimmin huomaavat, että blogin ulkoasu koki pienen muutoksen. Mahtaako tästä olla syyttäminen kevättä, mutta aloin kaipaamaan värimaailmaltaan huomattavasti yksinkertaisempaa näkymää. Ja hokkuspokkus, valkoinen valloillaan!

Ja keväästä puheen ollen - jippiajee! On tämä vain loistavaa aikaa! Aivan erilainen innostus taas ulkoiluunkin, kun on pitkään valoisaa ja saa seurailla luonnon heräilemistä talviuniltaan ☺

Reissasin tänään Maurin kanssa Aulangolle Hämeenlinnaan. Siellä lämpöisessä auringonpaisteessa ihailtiin kukkasia ja nuuhkittiin kevään tuulia. Tosin, Mauri saattoi keskittyä enemmänkin nuuhkimaan pusikoita, niiden hempeiden kevättuulien sijasta.

Aulangolla kukkivat jo valkovuokotkin, joita ei ole meillä vielä näkynyt. Meillä eletään tällä hetkellä "sinistä hetkeä" eli sinivuokkojen aikaa. Ei tosin varmasti mene kauankaan, kun valkovuokkoja alkaa nousemaan täällä meidänkin nurkilla. Sininen ja valkoinen.. ♪ ♫

Maurin kanssa on etenkin viimeisen vuoden aikana luottamus kasvanut aivan hurjasti. Sen paikallaolo oli ennen todella kehnoa, mikä loi ymmärrettävästi haasteita kuvaamiseenkin. Nykyään on toisin, sillä paikalla olemista on harjoiteltu kovastikin. Nyt koiraparka on alistunut siis kohtaloonsa ja istuskelee kuuliaisesti milloin minkäkin kannonnypykän päällä koristeena ☺

Alla olevissa kuvissa Mauri istua nökötti katsellen pienen matkan päässä lintuja ruokkivia ihmisiä ja ilman halki liitäviä herkkupaloja - sekä niistä taistelevia lintuja. Siellä ne herkut lentää parempiin suihin, mutta minä poika se vaan kiltisti nökötän tässä..

Ja sitten tietysti vielä lisää Mauria.

Mauriahan ei voi olla liikaa.

Ikinä.

Mauri on taas entistä ehompikin, kun tänään harjaamisen lisäksi siistin poitsun tassukarvat. Maurille kasvaa tassuihin varsin villit kiehkurat, jotka sojottavat niin ylhäältä, alhaalta kuin sivuistakin. Nyt tuumasin, että kaivetaanpas taas tassut esille sieltä röykkiöiden alta.

Kaikissa tämän postauksen kuvissa on Mauri tassuparturoinnin jälkeen, joten lisätäänpäs tähän loppuun vielä perinteinen ennen ja jälkeen kuva huopikkaista. Heihei pörröiset talvitassukkaat, tervetuloa keveät kesäkäpälät! ☺