Iloinen tervehdys täältä Karvapuustista! Näin luontoa rakastavana ihmisenä paras tapa aloittaa vuoden ensimmäinen postaus, on värittää se ensimmäiseksi kuvilla kauniista talvisesta luonnosta. Hanki on kuorruttanut maisemaa valloittavalla valkeudellaan jo hyvän tovin, joten kameraa on tullut ulkoilutettua aina silloin tällöin.
Ihan kameran hyvinvointia ajatellen jätin sen kuitenkin kotiin hetkinä, jolloin pakkanen paukutti kolmisenkymmentä astetta nollan alapuolella. Etenkin kun teen vasta tuttavuutta vastikään joulukuussa ostamaani Canonin 100d:hen, joka pääsi syrjäyttämään vuosia palvelleen 450d:n. (Maasta olet sitä tullut.. ja hyllyllä pölyyntymään olet sinä tuleman..)
Ihastuin Canon sataseen aivan täysin sillä hetkellä, kun sen sain käteeni. Sen pienempi koko on kuin tehty hyppysiini, joten vaikka kuinka yritin vielä miettiä jotain muutakin, en saanut tätä enää mielestäni. Siispä se lähti sitten liikkeestä matkaani. Olen kovin tyytyväinen ostokseeni ☺
Tähän vuoteen on jo ehtinyt mahtua mukavan paljon uutta ja toivottavasti vielä paljon uutta ja mukavaa mahtuu vastakin. Kaninpoikasistakin on taas tullut sen verran kyselyitä, että se onkin hyvä aasinsilta siirtyä pupujuttuihin.
Tässä vuoden alkupuoliskolla olisi toiveissa kaksi eri kääpiöluppapesuetta, jotka syntyisivät helmi-maaliskuun aikana ja kesän puolella ainakin yksi kääpiöluppapesue. Toiveet ja toteutus ovat toki aina kaksi eri asiaa, joten aika näyttää kuinka kaikki menee. Kaikkiin poikueisiin on mahdollisuus syntyä valkoista sinisilmäistä, mutta prosentuaalinen todennäköisyys vaihtelee isävalinnan mukaan.
Kunhan poikasia alkaa maailmaan tupsahtamaan, on haussa taas mukavia sijoituskoteja, eli niitä kullanarvoisia pupuperheitä, joihin muuttaa elämään tavallista pupuelämää ☺
Tähän sijoituskotiasiaan sivuten liittyy asia, jota olen taas tullut miettineeksi paljonkin viime aikoina. Nimittäin kani, sen elämä ja elinolot.
Vaikka kaneja vielä nykyäänkin paljon pidetään häkeissä, osa jopa ainoastaan häkissä eläen, en itse näe kania niin sanottuna häkkieläimenä. Tämä ajatus itseasiassa tuntuu sitä vieraammalta, mitä enemmän sitä tulee miettineeksi ja mitä enemmän kanien kanssa eläneeksi.
Kun omistaa eläimiä, on asiassa yksi hienoin puoli se, että saa tarjota niille hyvät elinolot. Kani ei tässä suhteessa poikkea muista eläimistä, vaan sille tahtoo tarjota hyvät elinolosuhteet, aivan kuten vaikkapa koiralle tai kissallekin. Hyvinvoivia, elämästään nauttivia eläimiä on hieno seurailla ja katsella kuinka ne toteuttavat luonnollisia käyttäytymismallejaan.
Kun kaneja kasvattaa ja kasvatuksessa on pyrkimys johonkin, kuten itselläni terveen ja rikkaan perimän lisääminen, jalostuksessa mukana olevia kaneja tarvitsee väistämättäkin useampia. Ja siinä sitten tullaan taas siihen, minkä huomaan aina osuvan poikkiteloin oman ajatusmaailmani kanssa - iso kanimäärä. Mitä enemmän kaneja, sen vähemmän tilaa ja aikaa kullekin, sen vähemmän aikaa huomata pienet poikkeamat kasvussa ja kehityksessä.
Toisinaan kuulee puhuttavan, että jalostuseläimet ovat eri asia kuin lemmikit, joten näiden välille olisi helppoa vetää raja sen suhteen, millaiset elinolot niille ovat riittävät. On pakko olla vastarannan kiiski, sillä tuo särähtää korvaani hyvinkin voimakkaasti. En osaa, tai välttämättä edes halua osata, kokea asiaa näin. Oli se kani ihmisen näkökulmasta katsottuna sitten yksinkertaisesti lokeroiden lemmikki tai jalostuseläin, se ei oman näkemykseni mukaan tee eroa niiden elinolojen vaatimuksille.
Kuitenkin se, että ylipäänsä kasvattaa kaneja, on hieman ristiriitaista, mikäli on pohjimmiltaan hyvin eläinsuojeluhenkinen. Tämä perimmäinen ajatusmalli vaikuttaa taustalla hyvin voimakkaasti, kun on kyse kanien kasvattamisesta ja kanien määrän lisäämisestä samalla, kun toivoo ihmisten yhä enemmässä määrin hankkimaan perheeseensä aikuisen kodinvaihtajan.
Toisaalta, kanien kasvattamistakin voi tehdä nimenomaan niiden eläinten kannalta katsottuna monin eri tavoin. Esimerkiksi pääasiallinen ulkoisen olemuksen korostaminen ja sen jalostaminen haluttuun, vallitsevaan muottiin on tuntunut aina todella vieraalta, oli kyseessä sitten mikä laji tahansa. Saatika se, että eläimistä tämän myötä muodostuu eräänlaisia kilpakapuloita.
Noin kasvatusta ja kanien elinoloja ajatellessa, koen itse henkilökohtaisesti ehdottomasti parhaimmaksi ratkaisuksi sen, kun kanit saavat jokainen elää mahdollisimman hyvää ja monipuolista elämää - huolimatta siitä, onko ihan puhdasta lemmikinvirkaa toimittava, vai tulevaisuudessa myös jalostuksessa mukana olevaksi tarkoitettu yksilö. Ja siinä jälleen korostuu sijoituskotien tärkeys - ne mahdollistavat jokaisen kanin mahdollisuuden elää perheen keskellä lemmikkinä - arvoistansa elämää.
