Täyttä toimintaa

Viikonloppuun saanut kummasti taas tiivistettyä tohinaa. Aloitetaan vaikka siitä, että sain perjantaina hakea piristävän paketin postista. Osallistuin nimittäin mukavaan arvontaan Maaliin kastetut hännänpäät-blogissa ja kuin ihmeen kaupalla Onnetar päätti läimäyttää voiton kohdalleni. Perjantaina kävin sitten hakemassa postista paketin, joka sisälsi koirille monta kivaa tuotetta. Kiitän blogin kirjoittajaa Essiä hurjasti tästä ihanasta voitosta! ☺

Narulelut ovat hurjasti meillä Maurin mieleen! Vastikään tilasinkin erikokoisia naruleluja ja Maurin mielestä ne ovat koosta riippumatta ihan hurrrjan mukavia riepoteltavia! ☺

Näin ohimennen voisi mainita, kun arvonnasta voitettujen kanafileiden käyttötarkoitusta mielessäni pohdiskelin, että aloitimme muutama viikko takaperin Maurin kanssa arkitottelevaisuus-tunnit.

Ensimmäinen kerta oli yhtä ulvontaa ja uikutusta, sillä äärimmäisen viriili Mauri nuuhkaisi oitis ilmassa tuoksuvat aromit, jotka leijailivat ryhmässä olevalta, juoksujaan aloittelevalta narttukoiralta. Mitään muuta Mauri ei sitten kuullut, nähnyt tai haistanutkaan, sillä nakkimakkarankin sai nätisti litistää nenään kiinni ilman minkäänlaista reaktiota.

*Tavoittelemaanne koiraan ei juuri nyt saada yhteyttä, olkaa hyvä ja ottakaa yhteyttä myöhemmin uudelleen*

Sittemmin narttukoira jäi tauolle ryhmästä, joten seuraavalla kerralla Maurinkin aistit olivat kummasti korjaantuneet. Näkö, kuulo ja jopa hajuaisti olivat jälleen palanneet käyttöön. Mauri on nopea oppimaan erilaisia taitoja, joten arkitottis on miellyttävää yhdessä puuhastelua.

Vaan aiheesta seuraavaan: sunnuntaina pidettyihin Animal Housen koirafestareihin Hämeenlinnan tapahtumapuistossa. Vietin itse päivän Rekku Rescuen pisteellä muun muassa arpoja myyden ja päivä oli harmaasta säästä huolimatta mitä mukavin! Arpoja meni mukavasti kaupaksi ja tuotot niistä luonnollisesti menevät suoraan eläinsuojelutyöhön.

Rakastan näitä tapahtumia, joissa tulee juteltua erilaisten ihmisten kanssa päivän mittaan. Tässä tapahtumassa etenkin oli ymmärrettävästi paikalla koiraihmisiä, joten kyllä kummasti riitti juttua. Mitä valloittavimpia, upeimpia ja sävähdyttävimpiä koirapersoonia tuli myös rapsuteltua!

Rekku Rescuen kanssa ollaan paikalla myös tämän vuoden Elomessuilla, jotka ovatkin poikkeuksellisesti toisessa paikassa aikaisempiin vuosiin verrattuna. Toivottavasti sitten Elomessujen aikaan säät suosisivat. Vaan siihen on vielä aikaa, sitä ennen on koko upea kesä elettävänä! ☺

Maaliskuu paketissa

Olen aina ollut sitä mieltä, että aika juoksee hirveällä vauhdilla tuon tuostakin ja katsokaa nyt - niin se mokoma on taas tehnyt. Melkein kuukausi viimeisestä postauksesta ja ketä muutakaan tästä voisimme syyttää, kuin hirveää vauhtia eteenpäin juoksevaa aikaa, jonka perässä ei vain pysy. Viikonloppunakin yhtenä yönä hävisi tunti kuin tuhkana ilmaan ;)

Viime päivinä on ollut paljon puhetta niin kutsutusta takatalvesta. Meidän tontillamme sen sijaan ei takatalvesta voi puhua, koska pihaltamme ei nietokset ole vielä missään vaiheessa pois lähteneetkään. Ne köllöttävät pihallamme kuin purkka tukassa, 30-40 senttisenä tiiviinä mattona.

Vaan vaikka oma tonttimme yhä muistuttaakin laulujen kuuluisaa joulumaata, niin sen ulkopuolella on ollut hyvinkin keväistä. On ollut mahtavaa koirien kanssa ulkoilla lumen alta paljastuneilla pelloilla, metsissä ja asfaltilla ja ihailla hiljalleen heräilevää luontoa ♥

Kuten huomata saattaa, on yllä olevat kuvat otettu ennen tätä takatalvea. Samoin on myös seuraavatkin kuvat, kun jokunen päivä sitten otin kameran mukaan lähtiessäni Tahvon kanssa metsään ja hiekkakuopalle ulkoilemaan.

Jostain syytä tulen napanneeksi kameran useimmiten mukaan silloin, kun olen Tahvon kanssa jossain liikenteessä, joten kuvat ainakin edustavat Tahvoa vähän joka suunnasta.. :)

Tahvon kanssa on kyllä harvinaisen mukavaa kuljettaa kameraa mukana, koska Tahvo on niin hyvin sisäistänyt valokuvaushetket osaksi reissuja.

Usein riittää kun vain hieman osoittaa sopivaa kannonnypykkää tai taputtaa sitä iloisesti, niin Tahvo jo hyppää sen päälle nököttämään, jotta voin sitten napsia kuvia. Mikäli se istuu väärään kohtaan, niin kevyt kehoitus siirtyä hieman saa sen muuttamaan asentoa ja jatkamaan sitten nökötystä :)

Joskus sitä sattuu kamera mukaan muulloinkin - siis silloinkin, kun mukana on Tyyne tai Mauri, tai molemmat. Mauri aikoinaan inhosi kuvattavana olemista, mutta nykyään sekin jo sangen ylväänä pönöttää kuvattavana - ainakin silloin kun sattuu huvittamaan.. :)

Hämeenlinnassa on ollut loppuunmyynti Pekan Akvaario-eläinliikkeessä ja itsekin tulin siellä käyneeksi maanantaina. Hieman oli kiireinen aikataulu, mutta sen verran ehdin liikkeessä pyörähtää, että mukaan tarttui vähän sitä ja tätä. Osaa ostoksista:

Ennen kuin joku kysyy kenelle tuo ruudullinen spanielikippo on, vastaan itse: ei sitten mitään hajua. Joskus sitä vain tulee eteen tilanteita, kun näkee jotain äärettömän söpöä ja ennen kuin huomaatkaan, olet ostanut sen. En tiedä teistä, mutta itselleni tätä tuppaa käymään vähän väliä, etenkin kun kyse on eläintarvikkeista..

Kanijengillämme on muuten ollut koko kuukauden ajan kovasti kevättä rinnassa. Etenkin Miinalla, joka muristen temmeltää töpö tanassa, hyppii toisten selässä ja odottaa myös toisten hyppivän sen selässä.

Välillä on ollut meno kuin villeimmissäkin vauhtikarkeloissa, kaikkien kanien hypytellessä toinen toisiaan. Pääasiassa koko jengi kuitenkin tulee hyvin toimeen ja elää rauhaisaa yhteiseloa. Kesää, sen antimia ja mukavia ulkoiluilmoja odotellessa.. tilu-lilu-lii ♥

Halki hankien

Lähdin eilen pitkästä aikaa koirien kanssa rentouttavalle metsälenkille. Tai siis, oletin lähteväni. Tosiasiassa huomasin päätyneeni hermoja raastavalle hankisafarille yli polvenkorkuiseen, erittäin märkään umpihankeen. Olisin toki voinut perääntyä huomatessani metsän lumitilanteen, mutta kun kerran ollaan menossa, niin sitten mennään!

Täytyy sanoa, että en muista milloin viimeksi olisi ollut kotiin tullessa kengät sukkia myöten, samoin kuin housut yli polven korkeudelle saakka täysin läpimärät, kuin olisi uinut vaatteet päällä. Vaan täytyy sanoa, että kyllä oli koiratkin väsyneitä (märkiä ja haisevia..) sen umpihangessa kirmaamisen jälkeen!

Niin olisi ollut kauniit maisematkin, kun metsään pääsi, mutta kun kameran huomasi jättäneensä autoon puolen kilometrin lumisukeltamisen jälkeen, arvatkaa tekikö mieli kääntyä takaisin sitä hakemaan?

Tänään olin päiväsaikaan Maurin kanssa liikenteessä ihan kahteen pekkaan ja ehei, tällä erää ei todellakaan suunnattu metsään rämpimään hyisen lumivaltameren halki, vaan peltojen keskelle, jossa lumipeite karkaa sitä mukaan, kun päivät vierivät kohti maaliskuuta.. la-la-laa :)

Tykkään aivan hurjasti viettää aikaa ihan kahdestaan, kunkin koiran kanssa vuorollaan. Tahvo on aina ollut sellainen, joka on revetä liitoksistaan (riks, raks..) kun suureksi riemukseen huomaa, että otan vain sen mukaan. Maurilla on samanlaista huomattavissa ja se tykkääkin kovasti, kun ei ole ketään muuta huomioitava kuin vain se.

Mauri kun oli nuori (niin hurjan vanha kun nyt onkin) se aina jotain halutessaan teki ns. orava/pupujussiasennon, eli istua nökötti pyllyllään, etujalat ilmassa. Se olikin sille sitten helppo ottaa käskyksi, koska se sen mielellään tekee. Että ei sitten muuta kuin "orava!"

"Minä olla orava, minä saada herkku"

Koirien "puruvarasto" myös alkoi ammottamaan tyhjyyttään, joten tänään sitten koukkasin hakemaan vähän järsittävää ja herkuteltavaa. Olen erityisesti yrittänyt löytää kunnon puristeluita, jotka kestäisivät varttia kauemmin tuon petolauman hampaissa. Saa nähdä kuinka nyt löytämäni kestävät.

Niiden lisäksi mukaan sitten tarttuikin niin kuivattuja poronkeuhkoja, kananhelttoja, lampaankorvia kuin vasikanhäntiäkin - siis naminami, kuinka hyvältä kuulostaakaan, maistuis varmaan sullekin? Koirien mielestä pakkausten tuoksu oli selvästi hyvin makunystyröitä hivelevää, itse täytyy olla kyllä eri mieltä...

Ja sitten, taas menin sen tekemään... ostin leluja! Koirien, eli käytännössä Maurin, lelulaatikko pursuaa ylitse ja leluja on pitkin lattioita, mutta kun löytää sopivia pehmoja, niin kummasti niitä tulee ostetuksi. Sisäinen lapseni iloitsee ;)