Kevätpuput ja kimalaistiedote

Kevät on vihdoin täällä! Toisin sanoen, jopa meidänkin pihalla. Tonttimme, joka on erityisen mieltynyt pitämään kiinni hankikorkeuksistaan vielä silloinkin, kun naapurit jo haravoivat lehtiä kasaan omilla pihoillaan, on luopunut lumista yllättävänkin nopealla tahdilla. Keväiset ja kesäiset pihapuuhastelut ovat siis läsnä :) ♥

Viime kesänä rakensimme pupujengille uuden ulkotarhan, jonka katto ei kuitenkaan missään vaiheessa vuotta valmistunut, vaan sen asiaa ajoi pressu. Nyt uuden, tukevan katon rakentaminen on kuitenkin hyvässä vauhdissa ja viimeisiä silauksia vaille. Ilmatkin alkavat näyttämään siltä, että pian pääsee pupupoppoo sinne muuttamaan. Ulkoilukausi kuitenkin aloitettiin tältä vuodelta nurmiaitauksessa pomppien, kun vappuaattona oli sääkin mitä mukavin.

Ennen kuin poppoo ylipäänsä pääsee muuttamaan varsinaiseen ulkotarhaan, täytyy niiden toimeentulo olla ensin kunnossa. Jaska, Kira ja Henni on siis tarkoitus totuttaa yhdeksi jengiksi. Etenkin leikkaamattomien tyttökanien yhteen totuttaminen keväällä on hieman haastellisempaa, mutta hyvin näyttää porukka hiljalleen muotoutuvan.

Henni ja Jaska ovat päässeet kenties läheisimmiksi tässä vaiheessa, sillä vaikka Henni yhä ahkerasti Jaskan selässä hyppii yhdessä ollessa, jotta tietää jätkä varmasti tossun alla olevansa, saattaa välillä yllättää näinkin hempeä näky:

Korvien lipsuttaja Jaska työntouhussa, Henni rentoutuu 

Jaskan Jänisjooga Oy

Minä kyllä niin mieleni pahoitin kun ulos raittiiseen ilmaan toivat

Loppuun pieni, mutta tärkeä tiedonjyvänen tai muistutus kaikille luontorakkaille. Elämme aikaa, jolloin erilaiset osat luontoa heräävät - ja näistä yksi on kimalaiset. Vielä tarkemmin ottaen kuningattaret, jotka talvehtivat ja heräävät keväällä perustaakseen uudet yhdyskunnat.

Kimalainen on äärettömän tärkeä pölyttäjä, jolla on tärkeä tehtävä muun muassa marjasadon suhteen. Kimalainen on luonnonmarjojen tärkein pölyttäjä ja on laskeskeltu, että pelkästään yhden ainoan kuningattaren tappaminen keväällä voi vaikuttaa jopa 10-20 kilon vähennykseen marjasadossa.

Tähän aikaan vuodesta voi esimerkiksi lattialla ryömiskellä hieman huteran oloisia kimalaiskunigattaria, jotka ovat heränneet talvilevoltaan. Sen sijaan, että takertuisi lähimpään sanomalehteen ja rullaisi sen litistääkseen kotiinsa tunkeutujan, voi päinvastoin tehdä ison palveluksen luontoa ajatellen - auttamalla pörriäisen hieman jaloilleen. Esimerkiksi sokerivesi tai hunaja on oivallista ravintoa, jolla talviuniensa jälkeen pöpperöisen työläisen saa kuntoon.

Kuten viime vuodenkin keväänä, löytyi meiltä sellainen tänäkin keväänä kanilan lattialta pökerryksissä, jalat kohti kattoa. Pörröpeppu saa tällä hetkellä hieman vahvistua hunajaa nauttien - päästäkseen sitten ulos jatkamaan sukua ja ahkeroimaan.

Viime vuonna löytämäni kuningatar oli heikossa kunnossa useita päiviä, kunnes se muutamien päivien hunajadieetin jälkeen yllätti eräänä aamuna, vihdoinkin pörisemällä kovasti väliaikaisessa majapaikassaan - muovirasiassa. Se pääsi lentoon ulos ja toivon kovasti tämänhetkisenkin "potilaan" vahvistuvan ja pääsevän sitten liikkeelle. Hunaja ainakin tekee erittäin hyvin kauppansa - kuten oheisesta kuvasta voi huomata :) ♥

Karvapuustin vuosi 2017

Koska Karvapuusti vietti koko viime vuoden ommoo lommoo, on mukava kerrata tänne hieman koostetta viime vuoden touhuista ja tapahtumista - eli mitä kaikkea Karvapuustin perheeseen vuoden aikana kuului.

Viime vuoden kesään mahtui niin paljon sateisia päiviä, että tunne akvaariossa asumisesta ei ollut kovinkaan kaukana - etenkin meidän asuinalueellamme, jossa sadetta kertyi huomattavassa määrin suuremmin moneen muuhun alueeseen nähden.

Aurinkoisiakin päiviä onneksi mukaan mahtui ja niiden aikana nautittiin täysillä muun muassa omasta pihasta. Rakastan pihaa ja siellä olemista kesäaikaan. Ei sitä oikein osaa sanoin kuvaillakaan millaista iloa siitä saa - kun saa vain olla pihalla, eläimet saavat nauttia pihalla olemisesta, luonto valtaa tontin ja keväästä lähtien saa istutella erilaisia kukkasia ympäriinsä kaunistamaan ♥

Kanijengille valmistui viime kesänä uusi ulkotarha, jolla on kokoa noin 12 neliön verran. Lopullista kattoa ei siihen kuitenkaan saatu, joten sen virkaa toimitti suuri pressu. Tälle kesälle katto kuitenkin olisi tarkoitus rakentaa, ennen kuin puput pääsevät muuttamaan sinne.

Varsinaisen ulkotarhan lisäksi pupuja on ollut aina kauniilla ilmoilla mukava ulkoiluttaa nurmikoille asetettavissa aitauksissa, jotka voi siirrellä aina seuraavaan kohtaan, kun yhdestä on nurmi nakerreltu nysäksi. Nurmikkoaitaukset on mukavinta asettaa aina mahdollisimman lähelle tätä paikkaa:

Omenapuun alla on paikka, jossa on mukava viettää aurinkoisina päivinä hetkiä, ihan vain katsellen ja kuunnellen - milloin niitä pupujen pompotteluja ja nurmikon mussutusta, milloin lintujen laulua, milloin kimalaisten pörinää.

Toisinaan siinä istuessa voi kuulla kurnutustakin, etenkin iltapäivästä eteenpäin, sillä pihallamme elää kesäaikaan paljon sammakoita ja etenkin yksi, oletettavasti aina sama tyyppi, tapaa tulla nykyään joka kesä pihallemme kurnuttelemaan kovaan ääneen :) ♥

Kaniperheessä tapahtui viime vuonna monia muutoksia. Perheen vanhin mummupupu Miina kuoli juhannuksena, vajaan 8-v iässä. Loppuvuonna tuli Ella-wienerin aika, neidin ollessa 4-vuotias. Ellan kohdalla tällaista aikaisempaa poismenoa osasi onneksi odottaakin, koska hieman kookkaampi kani kyseessä.

Reissailu kuuluu myös oleellisena osana kesään ja yksi mieluisin tapa meille on vuokrata jostain päin Suomea mökki, johon miehen ja koirien kanssa suunnata lomanviettoon. Viime vuonna olimme suloisella hirsimökillä lammenrannalla, kaukana kaikesta. Koiria myöten nautimme olostamme ♥

Vierailimme koirien kanssa myös mm. Seitsemisen kansallispuistossa. Siellä olisi vaikka kuinka paljon näkemistä, me näimme siitä kauneudesta pienen palasen reissullamme.

Tulin myös käyneeksi katsomassa Kiikunlähteen, joka on Hollolassa sijaitseva luonnonlähde. Metsän keskellä, turkoosin sävyssä siintävä vesi oli aivan äärimmäisen kaunista katseltavaa.

Syksyllä jatkui sateiset säät, mutta sinne sateen sekaan sattuessa kauniimpia päiviä, tuli käytyä ulkoiluttamassa kameraa syksyä ikuistellen.

Loppuvuodesta myös kissamäärämme väheni yhdellä, kun alkoi tulla hyvin selväksi, että Vilma stressaa muiden kissojemme läsnäoloa. Tilanne eli kaikenkaikiaan noin 1½ vuoden ajan, jonka aikana kokeilimme tilanteeseen avuksi muun muassa rauhoittavaa adapteria, mutta tilanne ei muuttunut mihinkään - Vilma purki stressaamistaan pissaamalla ympäriinsä.

Vilma muutti loppuvuodesta kissatalon kautta uuteen perheeseen ainoaksi kissaksi. Vilman lähdettyä ja Manun & Karvisen jäätyä, vaikutti myös Karvisen käytös muuttuneen hieman rauhallisemmaksi verrattuna siihen, millainen se oli Vilman vielä meillä eläessä.

Kevään kaipuu

Kiihkeä keväänkaipuu kaivertaa koloa rintaan. Huhtikuu on ovella odottelemassa käynnistymistään, mutta ulkona on pääosin vielä melko talvista valtavine pakkasineen ja lumihankineen.

Päivä päivältä huomaan ajatusteni suuremmin siintävän keväässä, ajassa jossa hanget ovat haihtuneet ja maasta nousee monenlaisia väriä. Tätä ihanaa aikaa odotellessa, on tullut selailtua menneiden vuosien kuva-albumeja. Kevään kauneutta vuosien varrelta.

Pihamme ympäristössä kasvaa todella runsaasti saniaisia ja niitä on myös valtava tiheä pusikko yhdessä pihamme laidassa. Ne ovat täyteen kokoon kasvettuaan valloittava näky ja pienenä maasta ponnistaessaan suorastaan sympaattisia "kevätrullia"

Pihalla on kesäisin myös paljon sammakoita ja aina toisinaan eksyy sinne seikkailemaan rupikonna tai parikin. Näiden liikkuminen sammakoihin verrattuna on veikeää, sillä etenkin hieman isommat konnat loikkimisen sijasta kävelevät, tai loikkaavat sammakoihin verrattuna leppoisan laiskahkosti lössähtäen.

Rupikonnien silmät ovat todella kauniin sävyiset, kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata. Sammakot ja konnat ovat aina todella odotettuja vieraita pihallamme ja olemme mielissämme, kun piha-altailla yleensä viihtyy useita sammakoita :)

Hämeenlinnan Aulanko on yksi mielipaikoistani niin keväällä, kesällä kuin syksylläkin. Keväisin siellä saa seurailla lintujen kosiomenoja ja sittemmin pieniä untuvaisia kuoriutuneina.

En varmasti ole ainoa, joka kovasti kaipaa näitä aikoja... :) ♥

Pusikkohiipparit

Kanat kun ovat päässeet taas ulkoiluun makuun, ovat ne taas muistaneet kuinka kannattavaa on hölkkäillä vastaan pihaportille, kun saavun kaupasta kasseineni. Pihaportista kun astuu, alkaa pusikot kahisemaan, kun rikkaruohojen uumenista ilmestyy sulkapukuja juoksujalkaa kauppakasseille.

Mitä siinä taas vitkutellaan, herkut tiskiin ja sassiin

Anna meille tänä päivänä, meidän jokapäiväinen leipämme..

Eikä sitä ihan syyttä suotta portille vastaan riennetäkään, sillä kauppakassista kummasti saattaa löytyä kanoille vaikkapa ikioma oma sämpyläpussi...

"SANOITKO SÄMPYLÄPUSSI?!"

PETO ON IRTI!

Tipuille tuli viime viikolla ikää jo kuusi viikkoa, joten kyse alkaa pikemminkin olemaan tipujen sijaan nuorisosta. Vaan kumman hanakasti tipu-sanasta pitää kiinni, sillä tipuiksi niitä kutsutaan yhä. Onhan ne toki melko.. tipuja ☺

Tipuilla on nykyään oikein sateenkaariperhekin, kun Leenun lisäksi myös Leila alkoi niiden emoksi. Kanat liikkuvat päivisin pihalla usein kahdessa eri jengissä: Hanski & kanat, sekä ns. emojengi eli Leenu, Leila ja tiput. Päivisin tiput kirmaavat yhä Leenun alle:

"Hihhih, mua ei ikinä löydetä täältä, olen niin hyvässä piilossa.."

Iltaisin Leenu on ulkoistanut lastenhoitopalvelun ja kiipeää tyytyväisenä orrelle nukkumaan Hanskin viereen ja jättää Leilan hoivaamaan tipuja koko yöksi. Leila on ottanut pestin vastaan tyytyväisenä, lämmittäen tipuja siivillään kunnon emon tavoin.

Alussa mainitsin siitä kuinka kanoilla on tapana rientää rikkaruohopusikoista esiin herkkujen toivossa. Näitä pusikoita kummasti mahtuu meidän pihalle.

Kuten olen joskus aikaisemmissakin postauksissa tullut maininneeksi Tahvon innokkuudesta istua kuvaan kun vain sopivasti sormella suuntaa näyttää, niin kukapa olisikaan parempi havainnollistamaan vuohenputkipusikoidemme hyvinvointia ☺

Oooo, kesän lapsi mä oon.. ♪ ♫

Luonto loistaa kauneudellaan ja pihamme on erittäin vehreä - eikä vähiten niiden vuohenputkien johdosta.. Vaan, omenapuukin näyttää kukkivan innokkaasti, mutta on kyllä karahka kokonaisuudessaan sen verran kallellaan, että mielenkiinnolla odotamme, saammeko siitä loppuen lopuksi tänä vuonna omenoita vai takkapuita :)

Voikukka pihalla ilta-auringossa

Kesä on ja tuntuu - huolimatta siitä, että tuuli tuppaa tuivertamaan päivittäin turhankin terhakkaasti. Tänäänkin taas tukka hulmusi siihen malliin, että takkuja saa suoristella vieläkin.

Se elää!

Nimittäin meidän piha. Lumet lähtivät rytinällä kun tuli lämpimät ilmat ja kun nyt on vielä tarpeeksi ahkerasti kulkenut katse maata viistäen, on huomannut pientä elämää jo pilkistelevän sieltä täältä. Ja puidenkin oksilla alkaa kiikkumaan jotain pientä vihreää ♥

Tyyne puolestaan kävi eilen eläinlääkärissä hammashoidossa. Mummulle oli yksi hammas kuolla kupsahtanut suuhun, joten se nykäistiin irti ja samalla tehtiin hammaskivenpoisto. Nyt on mummulla kaunis pepsodent-hymy. Kyllä taas kelpaa maiskutella kaikki mahdollinen syötävä.

"Syötävä? Sanoiko joku syötävä?"

Kesämuistoja

Tänään kun katsoin ikkunasta ulos, kulki tieto marraskuun synkkyydestä tajuntaani oikein rytinällä. Sateista, pimeää ja synkkää, sekä alastomia puita hongat tuulessa huojuen. Nämä ovat niitä päiviä, kun mielellään muistelee mennyttä kesää. Ihana vihreys ja kesästä nauttivat eläimet! ♥