Pääsiäinen alkaa olemaan niin sanotusti taputeltu, huomenna alkaa taas normaali arki. Vaan mitäs tähän itse pääsiäisaikaan on meillä mahtunut. Eilen oli ensinnäkin Lempäälässä Pirkanmaan Nakertajien ja Kaniininkasvattajien yhteisnäyttely, josta jo edellisessä postauksessa mainitsinkin.
Olin alun perin ajatellut, etten tällä kertaa ilmoita yhtäkään kania pet-näyttelyyn, mutta kun tiesin kuitenkin olevani menossa paikan päälle, ilmoitin viime tingassa pari mukaan. Entten tentten, Ella ja Saku. Sakun hurmaavan pappamainen olemus ei tällä kertaa auttanut menestyksessä, mutta Ella yllätti voittamalla koko näyttelyn. Muhkea mainio nainen! ♥
Lauantaina oli Hämeenlinnan kissakoti Kattilassa pääsiäismyyjäiset, jossa lähdimme miehen kanssa pyörähtämään. Käytännössähän se tarkoitti sitä, että kissahöperö mieheni kulutti pitkälle yli kaksi tuntia rapsuttelemalla ja silittelemällä kissoja. Itse yritin siinä sivussa napsia vähän kuvia kateista. En viitsinyt salamaa juurikaan käyttää, joten kameran ISO-arvot taas huusivat hoosiannaa ja se näkyykin kuvien laadussa. Keskittykää kissoihin, jättäkää laatu huomiotta..
Meillä kotona sen sijaan on yksi kissa vähemmän. Taavin nimittäin nukutettiin ikiuneen viime keskiviikkona. Päätös oli todella raskas, yllättävänkin raskas jopa itselleni.
Taavi oli aina äärimmäisen stressiherkkä kissa. Se pelkäsi kaikkea ja kaikkia, vaikkakin miehen seurassa se oli aina rento ja elämästä nauttivan oloinen. Muutamaan lauseeseen on kuitenkin mahdotonta edes pienesti yrittää tiivistää sitä kaikkea, mitä sen kanssa useamman vuoden ajan kävimme läpi ja mitä kaikkea yritimme.
Välillä oli helpompaa, mutta muutama viikko sitten se taas stressaantui jostain ja pissasi niin sängyn, sohvan kuin muutakin. Bakteeriperäistä virtsatietulehdusta ei ollut. Tämä oli niin mones kerta, että oli aika tehdä päätös. Päätös joka olisi parhaaksi niin Taaville, kuin meille ihmisillekin.
Vaan, ikävistä asioista pääsiäiseen palatakseni. Siihen on ehtinyt kuulua kissojen rapsuttelujen, näyttelyn ja sohvalla makaamisen lisäksi myös ulkoilua. Lauantaina otin kameran kaulaan, kun lähdimme miehen ja koirien kanssa metsään ja hiekkakuopalle ulkoilemaan.
On hauskaa katsella, kuinka Tyyne-mummolla aina vain riittää energiaa - sillä on jopa parempi kunto kuin yhdeksän vuotta nuoremmalla Maurilla.
Tyynelle tulee ensi kuun lopussa ikää 12 vuotta. Sen ikää ei sinällään käytännön tasolla osaa aina ymmärtää, koska Tyyne on suurimmaksi osaksi nuoren koiran voimissa ja sen kunto on kuten sanottua, todella hyvä. Harmaa nassu ja hieman heikentynyt kuulo ovat oikeastaan ainoat asiat, jotka kertovat Tyynen hieman korkeammasta iästä.
Mitä Mauriin tulee, se täytti juuri eilen kolme vuotta! Niin se aika kummasti menee, vastikään haimme sen pienen nyytin luoksemme - hirveän rasavillin nyytin, joka oli hirvein pentu ikinä. Se puri, murisi ja hyökkäili vähän väliä. Vaan sitten siitä satujen hirviöstä kasvoi mitä upein koira! Mauri on kaiken kaikkiaan hienoluonteisin koira, mitä elämässäni on ikinä ollut.
Loppuun vielä kuva Laatikko-Manusta. Mies kokeili mitä tapahtuu, kun asettaa lattialle tyhjän pahvilaatikon, joka tuli sen tyhjennyttyä kissanruokapurkeista. Noh, ei siinä kauan mennyt kun Manu tuumasi lattialle ilmestyneen mitä parhaimman pedin :)
