Tiputarina & pupunyytit

Vielä kun lunta ei ole maassa, kanamme yhä viettävät mielellään päivänsä pitkin pihamaata kuopsutellen ja aurinkoisissa paikoissa rentotuen. Nyt olen uskaltanut päästää Leenun ja tiputkin jo päivisin "suureen maailmaan" jaloittelemaan, mutta tipujen ensimmäinen kerta ulkosalla pääsi pelästyttämään.

Nimittäin, päivänä jolloin tiputkin olivat ekaa kertaa Leenun kanssa ulkosalla, lähdin illalla sulkemaan kanalan ovea, havaittuani kanojen siirtyneen pihalta sisätiloihin. Tarkastettuani kaikkien kanojen olevan sisällä, huomasin yhden pikkuisen tipun puuttuvan. Etsittyäni ensin sisällä kaikki nurkat, otin taskulampun käteen ja lähdin pihalle etsimään. Tonttimme on yhtä pusikkoa pusikon perään ja kaiken tämän päälle oli jo aivan pimeää, joten pikkuisen tipun löytäminen tuntui täysin toivottomalta. Mitään ei näkynyt, mitään ei kuulunut. Kiersin pusikkoja, tarkistin piha-altaat, kurkin talon alta. Yritin koiraakin saada etsimään. Ei löytynyt tipua, vaikka kuinka yritin etsiä, joten luovutin ja myönsin itselleni, että tipu on kuollut.

Olin sitten jo sulkemassa ovea, sammuttamassa valoja ja poistumassa, kun asia vain vaivasi mieltä. Samalla vain mietin, mitä enää voisi tehdä, kun olen jo epätoivoisesti etsinyt lampun kanssa pitkin tonttia ja mitään elonmerkkejä ei kuulu tai näy? Sitten keksin: emokana kainaloon!

Idea joka hehkulampun tavoin pääni päälle räpsähti loistamaan, sai toivomaan jossain mahdollisesti yhä elossa lymyävän tipusen vastaavaan emon ääneen. Leenu itsessään kotkotti kiukkuisena, kun kävin sen nappaamassa kanalasta kainaloon, nappasin taskulampun toiseen käteeni ja suuntasin taas pihalle. Siellä sitten hiippailin pitkin pusikoita kanaraasu kainalossa, lampulla pusikoita sohien ja aina välillä Leenua taputellen, saadakseni sen vähän kotkottamaan - jolla se lähinnä taisi yrittää kertoa, että "älä ämmä lääpi siinä!"

Vaan mikä ilo olikaan, kun se tuotti tulosta! Yhtäkkiä jostain kuului aivan heikko pieni piipitys! Sitten alkoi kanakin jo vastaamaan piipitykseen ja piipitys voimistui. Lopulta, kana tietysti yhä kainalossa kaakattaen, löysin ryteikön läpi piipityksen alkulähteelle, jossa tipu nyt piipitti emolleen kokoajan. Sieltä se pikkuinen löytyi väsyneenä värjöttelemästä ison rikkaruohopusikon juurelta, kun tarpeeksi kaivoin.

Yön pikkuinen nukkui lämpöisessä emon alla keräämässä voimia ja seuraavana päivänä se olikin taas pirteä oma itsensä. Uskalsin sen päästää pihalle emon ja muiden piipittäjien kanssa. Leenu ulkoiluttaa tipupartiotaan ympäri pihaa ja aina välillä lysähtää johonkin sopivaan kohtaan ja kerää pienokaiset siipiensä suojaan viettämään lepohetkeä.

"Tiput? Mulla täällä mitään tipuja ole, kunhan vaan hengaan"

Aina yhtä uskollinen pihavahtimme Tahvo, kotoisasti myös Vahtinallena tunnettu, luonnollisesti katselee kanojen perään. Se pitää huolen, ettei mikään kärpästä isompi pääse tontille kanoja jahtaamaan.

"Ei mitään uutta länsirintamalta.. rauha maassa"

Viime torstaina puolestaan tapahtui pupurintamalla, kun Hilpu-tyttö sai odotetun pesueensa. Minipesueessa on kaksi poikasta, joista toinen valkoinen ja toinen luonnonharmaa x-kirjava. Kuinka mukavaa saada pitkästä aikaa edes yksi valkoinen napero ♥

Pehmotakit & pitkäkoipi

Voi, voi! Taas blogiparka joutuu pupulapsikuvien saartamaksi! Tällä erää rex-naperoiden, jotka tuli kuvattua kun ilma kerrankin suosi - harvinaista herkkua tänä kesänä! Vaan pidemmittä puheitta "Hylätty Puutarha"-poikue kuvin ♥

Nuupahtanut Nurmiläntti

Kuivahtanut Kukkalampi

Hedelmätön Hernepelto

Peittynyt Perunamaa

Maatunut Mansikkasato

Repsottava Rikkaruoho

Ylikasvanut Yrttitarha

Luppapesueen nimiäiset

Perjantaina viisi viikkoa täyttävä kääpiöluppapesue on saanut nimen ja jokainen poikanen omansa. Tämä pesue on hieman erikoislaatuinen, mitä tulee poikasten turkkeihin. Poikasten emä on osittain pitkäkarvainen, koska sen emo on angoraturkkinen kääpiöluppa, joten poikasilla on kaikilla enemmän tai vähemmän rodulle hyväksymätöntä pitkää turkkia. Vaikka tiesin pitkäkarvaisia yksilöitä olevan odotettavissa, oli kuitenkin rikkaus saada emon täysin ulkomaalaiset ja näin ollen erillisen sukujuuret käyttöön.

Poikueesta yksi poika jää kotiin ja tulee toivottavasti jossain vaiheessa jatkamaan sukua - jolloin mielenkiinnolla seuraan millaista turkkia tuleva sukupolvi tuo tullessaan, eli millä tahdilla pitkäkarvaisuuden saa putoamaan linjasta pois.

Poikueen nimi on "Syrjäytetyt Siivouskamppeet" ja ensimmäisenä poikueesta esittelen pojan, joka jää luokseni kotiin. Kyseessä on Rispaantunut Rikkaharja, luonnonharmaa viittakuvio x-kirjava:

Poju on äärimmäisen utelias jokapaikanhöylä ja kiipeilee mielellään. Se pyrkii elämässään selkeästi aina ylös päin, sillä se kiikkuu milloin minkäkin esteen päällä.

Poikueen selkeästi lyhytturkkisin on luonnonharmaa x-kirjava Riutunut Rikkalapio, jolla on x-geenin ansiosta kauniit kirkkaansiniset silmät. Tämä poika on hyvin touhukas, utelias ja juoksee etummaisena ruokakipolle, kun kuulee ruokaa rapisevan.

Pojan mielelläni haluaisin viettämään rentoa pupunelämää johonkin mukavaan kotiin, josta voisi joskus mahdollisesti lainata poikaa jalostukseen. Sillä voisi olla annettavaa jalostuksessa, mutta pyrin pitämään kotona olevien kanien määrän pienenä, jotta tunnen ajan riittävän kaikille tarpeeksi.

Koko pesueen ehdottomasti pörröisemmän turkin itselleen saanut on luonnonharmaa viittakuvio x-kirjava poika, Pörhistynyt Pölyhuiska, joka on kauttaaltaan pidempikarvainen.

Pölyhuiska on niin äärettömän suloinen, että tulen hyvälle tuulelle vain katsellessani sen pörheää olemusta. Pikkumies on myös ehdottomasti koko pesueen itsepäisin! Siinä lentelee risut ja männynkävyt, eli velipojat, kun tämä pallura haluaa omia jonkin syötävän itselleen.

Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, Rapistunut Rappuharja, luonnonharmaa x-kirjava, jolla x-geeni näkyy valkoisena nenänpäänä.

Tällä pojalla on jonkin verran pidempää turkkia, mutta sen ehdottomasti hauskoin piirre on pystyssä sojottava takatukka. Tämä poitsu on koko pesueen ujoin ja rauhallisin. Jollain tapaa se on myös kaikkein herttaisin. Näin mahtava pikkumies ansaitsee mahtavan kodin :)

Tipu-uutiset

Siitä on jo neljä päivää ehtinyt kulua, kun Leenun hautomista munasista tupsahti tipuja. Mustan tipun kohtalo mietitytti, kun sen ruskuaispussin kehitys oli jäänyt hieman vaiheeseen ja ikävä kyllä se koitui sen kohtaloksi. Musta tipu siis menehtyi, vaikka ehdin jo toivoa sen selviytyvän.

Kaksi tipua on siis elossa ja voivat pulleasti ja piipittäväisesti. Tiput kasvavat aina hurjaa vauhtia ja näissäkin neljässä päivässä on ehtinyt tapahtua jo hurjaa kehitystä. Ei mahtuisi piiperöiset enää mitenkään päin pikkuisiin muniin, joista tupsahtivat vain neljä päivää aikaisemmin ☺

Ruskeasävyinen tipunen näyttäisi vahvasti kanalta, mutta tämän näen parhaiten siinä vaiheessa, kun ikää on noin parisen viikkoa. Näin kaunis nokkavainen joka tapauksessa on:

Ja niin on hurjan isokin jo! Tässä jättiläisalbatrossikin kalpenee, kun tipu pörröinen astelee tyhjän vessapaperihylsyn vierelle ja näyttää karmaisevan kokonsa sen rinnalla!

Keltaoranssi tipu vaikuttaisi vahvasti kukolta, mutta senkin kohdalla tilanne näkyy paremmin viikon kuluttua. Tällä tipulla kuitenkin on harja kallellaan ja yleisesti ottaen nämä, joilla harja on aluksi ikään kuin kumollaan, ovat yleisimmin olleet kukkoja, joten sen kannalla vahvasti olen jo nyt.

2014 pähkinänkuoressa & Hyvää Uutta Vuotta!

Vuoden viimeinen päivä - täydellinen aika muistella mennyttä vuotta. Vuosi 2014 oli monella tapaa hieno vuosi, vaikka siihen sisältyi myös paljon surua. Monen karvaisen tai sulallisen ystävän suhteen joutui tekemään ikäviä päätöksiä, mutta toisaalta vuosi myös antoi paljon.

Pidän aina keväästä, jolloin luonto alkaa heräämään eloon. Pikkuhiljaa puut alkavat vihertämään ja maasta alkaa tulemaan esiin vaikka minkälaisia kasveja. Nämä ovat kaikki kuvattu toukokuussa omalla pihalla.

Keväällä alkaa myös käydä ulkona kova sirkutus, kun muuttolinnut saapuvat Suomeen ja samalla alkaa monet kosiomenot. Kilpakosijat saavat kyytiä ja voittajan on helppo hymyillä. Tätä taistelua seurasin Aulangolla toukokuussa.

Luonnossa elävät linnut eivät ole ainoita jotka hautovat pienokaisia, sillä myös meillä kuoriutui sellaisia peräti kahteenkin kertaan. Kyseessä tietysti kanat. Ensin pesään lässähti Lyydia ja sitten hieman myöhemmin Leila. Aina yhä ihana katsella, kuinka pikkuruisista munista tulee elämää ☺

Kesällä meille myös tuli uusi kukko. Oli raskasta tehdä päätös aikaisemman kukon kanssa, joka alkoi hyökkäämään niin koirien kuin ihmistenkin päälle. Kun se lopulta kävi jopa omien tipujensa päälle ja kohteli kanojakin hieman kovin ottein, oli päätös tehtävä.

Kanarouvien uudeksi siipaksi saapui Hanski, johon kerta kaikkiaan rakastuin kuvaa katsoessani. Tämä hempeä herrasmies on uljas ja komea ja paimentaa naislaumaansa hienosti.

Oooo, mä maalaispoika oon.. ♪ ♫

Edesmenneen kukon lisäksi mukaan mahtui myös muita menetyksiä. Kesällä Sulka-kana lopetettiin vioittuneen jalan takia ja kolmesta ankastamme Hyyppä lopetettiin jalkaongelmien vuoksi. Syksyllä tuli jokin peto pihaan ja vei Töyhtön. Repe jäi yksin ja reagoi todella voimakkaasti lopettamalla muun muassa syömisen. Repe pääsi kuitenkin uuteen kotiin, jossa sitä odotti neljä ankkatyttöä ♥

Ankkoja on kovasti ikävä. Voin vieläkin kuulla niiden tyytyväisen vaakutuksen pihalla ja nähdä mielessäni kuinka ne nauttivat vedessä läträämisestä. Tuntuu hassulta, ettei ankkoja ole enää.

Pedon hampaisiin joutunut Töyhtö. Iso ikävä.

Kesällä on ihanaa kun puput saavat olla ulkona, jossa ne mielellään pötköttelevät nurmikolla ja kaivelevat kuoppia sinne sun tänne. Välillä etenkin valkoiset kanit ovat sitten sen näköisiäkin, että hauskaa on pidetty ☺

Ella - likainen rentoutuja

Fiona

Paavo, Ella ja Miina aterioimassa

Saku hellii Fionaa

Ella ja Paavo ottamassa rennosti

Koirien kanssa tämä vuosi on ollut muuten tasainen, mutta mopille ja rätille on ollut tarvetta välillä liiaksikin. Tahvon eturauhasongelmat ja Tyynen virtsanpidätyskyvyttömyyteen toimimaton lääkitys aiheuttivat kummankin osalta epämiellyttäviä "vesivahinkoja" sisälle. Tahvo päätyi lopulta kastraatioon ja Tyynelle vaihtui lääke. Jos nyt elämä jatkuisi tasaisempana.

Koirat ovat tärkeä osa elämääni ja nautin seikkailla niiden kanssa milloin missäkin. Metsät, pellot ja luontopolut ovat mitä mainioimpia ulkoilupaikkoja niin koirille kuin omistajallekin ☺

  

Vaan huomenna se sitten koittaa - vuosi 2015. Vuosi jossa ainakin "paluu tulevaisuuteen" elokuvan mukaan autojen tulisi lentää ja ovien toimivan sormenjälkitunnistimella. Vaan mitä se mahtaakaan todellisuudessa tuoda tullessaan, jää nähtäväksi. Tokihan sitä ainakin toivoo, että mukavia asioita! ☺

Toivotan kaikille lukijoille

erittäin hyvää uutta vuotta!

Kesämuistoja

Tänään kun katsoin ikkunasta ulos, kulki tieto marraskuun synkkyydestä tajuntaani oikein rytinällä. Sateista, pimeää ja synkkää, sekä alastomia puita hongat tuulessa huojuen. Nämä ovat niitä päiviä, kun mielellään muistelee mennyttä kesää. Ihana vihreys ja kesästä nauttivat eläimet! ♥