lauantai 22. elokuuta 2015

Onnenhetket pehmoiset

Kyllä on viime aikoina ollut aamuisin suorastaan ihana herätä, kun ikkunasta jo näkee auringon paistavan. Tyytyväisenä myhäillen sipsuttelee päästämään kanat pihalle ja katselee päivän ensitöikseen niiden touhukasta töpöttelyä pitkin pihamaata. Tai sitä, kuinka ne ottavat pihalta hyvän paikan ja levähtävät siivet oikosenaan ottamaan aurinkoa, silmät suljettuina lämmöstä nauttien.

Kaneista joku tai jotkut ovat päässeet jopa päivittäin ulkoilemaan - enemmän tai vähemmän, omien aikataulujen mukaan. Siinäpäs onkin toinen asia jota voi tyytyväisenä toljottaa kuin hullu puuroa: kanien tyytyväistä eloa pihalla, loikkien, pomppien ja nurmea noukkien. Se on se aina yhtä mielekäs mysteeri, kuinka iloa katsomalla huomaa sen levinneen itseensäkin ☺

Samalla on haikeutta ilmassa, kun "lapset loikkivat pesästä". Kääpiöluppalapset tulivat luovutusikään ja kaksi poikaa samantien muuttivatkin uusiin koteihinsa, joissa jo kovasti pikkumiehiä odoteltiin. Onneksi kotona on tänne luoksemme jäävä Riemuloikan Riutunut Rikkalapio eli Rufus


Vielä toistaiseksi luonamme on myös Riemuloikan Pörhistynyt Pölyhuiska-poika, johon ihastun päivä päivältä enemmän ja yritän keksiä syitä, miksi EN jättäisi sitäkin kotiin. Yritän kuitenkin pitää itseni tiukkana ja sopivia kotiehdokkaita katselen. On tämä vaikeaa.. ☺

Rex-lapsien kanssa on hieman toisenlaista tuumailua. Rex on huomattavasti eläväisempi ja touhukkaampi rotu, jota en välttämättä suosittele täysin kanikokemattomille pienten lasten perheelle, jolle kaikenlainen elämä kanien kanssa on täysin uutta. Tästä syystä olen osalle kysyjiä suositellut alkuun jotain hieman "letkeämpää" rotua.

Rex on kyllä kaikkineen aivan hurmaava ja sydämeni vienyt. Ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle, kun jengi touhukkaita naperoita seuraa jalkojesi juuressa ja ovat kiinnostuneet ihan kaikesta mitä touhuat ☺

Tänään tuli napattua Sinnasta eli pesueen kotiin jäävästä neidistä pari uutta kuvaa. Tyttö se vain kasvaa ja kaunistuu. 




Pupujengissämme pienen pölypallon virkaa toimittava Fionakin pääsi pitkästä aikaa kuviin. Fiona jolla on viimeisen viikon ajan hormonit hyrräilleet niin, että melkein pörinä kuuluu.


Vuorotellen se pompottelee Paavon tai Ellan selässä - ja tämän jälkimmäisen, yli neljäkiloisen mötikän juurikaan edes huomaamatta, että kilon painoinen moppi siellä perässä pukittelee.


27 kommenttia:

  1. Hihhii, tuota viimeistä kuvaa ja tyyppiä, isolla egolla varustettu :) Hienoja kuvia ja etenkin tuo kuva, saa sydämen pamppailemaan, jossa on pörheä kani, valkoista rinnuksessaan. Ihania kaikki! Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni pupu, iso sielu ;-)
      Ihanan aurinkoista viikonloppua sinne myös!

      Poista
  2. Voin kuvitella, että on vaikea luopua yhdestäkään, niin ihania ovat. Ihana tuo Sinna joka kannonokassa istuu, hih :) Ja Fiona, lutunen.. Kaikki ihania! Voi sinua onnellista kun saat touhuta tuollaisen pupujengin kanssa, ja tipusten.. Ihanaa viikonloppua kaikille, nautitaan lämpimistä ilmoista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämän jengin kanssa on ilo ylimmillään, etenkin se tunne kun saa seurailla niiden omia touhuja, kun ne tyytyväisinä mennä tepsuttelee :)
      Ja kyllä - lämmöstä nautitaan!

      Poista
  3. Sinun ihanat postausesi saa suun hymyssä pysymään päivän! Kuinka kauniit silmät voi olla Rufuksella, oikea sydänkäpynen<3
    Tämä on ehdomasti paras blogi eläinaiheineen, suloistakin suloisempia kaikki ovat huippuja! Toivotan hyvää elämää kaikille kuin myös Sinulle hyvästä ja rakkaasta huolenpidostasi kaikkia kohtaan<3
    Aurinkoista alkanutta päivää ja hyvää mieltä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, oikea päivän piristys nuo sanasi! ♥
      Kiitos!
      Ja erittäin aurinkoisen lämpöistä päivää! :)

      Poista
  4. Ihania pupusia ♥

    VastaaPoista
  5. Wow!!What a pretty little rabit:)))))))

    Anita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Which one of them? Haha! :)
      Well, all of them are adorable ones ;)

      Poista
  6. Mielettömän suloisia nämä kanit. Ei siis mikään ihme, jos luopuminen onkin vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti sitä kiintyy
      - etenkin kun on tällainen ylitunteellinen hölmö :-)

      Poista
  7. Lämminhenkinen postaus. Jaan kanssasi luonnonrakkauden ja näitä pupusia on aina niin kiva kuikuilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontohöperöitä äidin oomme kaikki, oomme kaikki.. ♪ :)

      Poista
  8. Ihana sinisilmä tuo teidän Rufus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rufus on nätti poika, saa nähdä millainen se on aikuisena :)

      Poista
  9. Nyt kyllä Rufus vei sydämen!
    Rasaviliä pikkuiset aina välillä kutsuvat pupujussiksi corgin isojen korvien hämäämänä. Jotain samaa näissä on;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, corgilla kyllä onkin aikamoiset pupukorvat! :D

      Poista
  10. On todellakin ollut ihanaa kun on saanut nauttia aurinkoisista aamuista! Pitäneepä muuten näyttääkin blogisi eläinkuvia meidän neitokaisille, tykkäävät taatusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti neitokaiset tykkäävät :)

      Poista
  11. Ihania, suloisia kaneja ♥♥♥

    VastaaPoista
  12. Voi hellamunduudeli sentään tuota Pörhistynyttä Pölyhuiskaa <3 itse käyn kauheaa vääntöä itseni kanssa, kun juuri tuollaisia pikkuisia pörrökasapupuja kuumeilisin tänne meillekin muutaman asumaan. Järki koittaa takoa että se tuo vain lisähommaa, ja ajatuksissa on ollut juuri päinvastainen: että kaikki taloon tulevat eläimet olisivat jollakin tapaa myös "hyötyeläimiä". Kun tämmösiä kuvia näkee niin alkaa samantien hokea itselleen, että onhan söpöyskin hyötyominaisuus! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän on tehty paljon tutkimuksia, että eläinten läsnäolo ja silittäminen tuo pitkällä tähtäimellä ihan fyysistä hyvinvointia. Eli kyllä tässäkin selkeä hyöty on ;)

      Poista
  13. Ihan mahtavaa tekstiä taas kerran. :-) Karvapuusti on jotain mieletöntä. Niin ja Sinnasta on alkanut kuoriutua komea neitipupu! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinna se vain kaunistuu kasvaessaan. On niin mielenkiintoista seurailla, että millainen siitä mahtaa tulla :)

      Poista
  14. Nuo kolme ensimmäistä kuvaasi ovat mielettömän kauniita ❤ . Puputkin ihan jees, mutta nuo ensimmäiset laittaisin olkkarin seinälle milloin vain.

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)