keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Vuoden ensimmäinen postaus

Iloinen tervehdys täältä Karvapuustista! Näin luontoa rakastavana ihmisenä paras tapa aloittaa vuoden ensimmäinen postaus, on värittää se ensimmäiseksi kuvilla kauniista talvisesta luonnosta. Hanki on kuorruttanut maisemaa valloittavalla valkeudellaan jo hyvän tovin, joten kameraa on tullut ulkoilutettua aina silloin tällöin.

Ihan kameran hyvinvointia ajatellen jätin sen kuitenkin kotiin hetkinä, jolloin pakkanen paukutti kolmisenkymmentä astetta nollan alapuolella. Etenkin kun teen vasta tuttavuutta vastikään joulukuussa ostamaani Canonin 100d:hen, joka pääsi syrjäyttämään vuosia palvelleen 450d:n. (Maasta olet sitä tullut.. ja hyllyllä pölyyntymään olet sinä tuleman..)

Ihastuin Canon sataseen aivan täysin sillä hetkellä, kun sen sain käteeni. Sen pienempi koko on kuin tehty hyppysiini, joten vaikka kuinka yritin vielä miettiä jotain muutakin, en saanut tätä enää mielestäni. Siispä se lähti sitten liikkeestä matkaani. Olen kovin tyytyväinen ostokseeni ☺







Tähän vuoteen on jo ehtinyt mahtua mukavan paljon uutta ja toivottavasti vielä paljon uutta ja mukavaa mahtuu vastakin. Kaninpoikasistakin on taas tullut sen verran kyselyitä, että se onkin hyvä aasinsilta siirtyä pupujuttuihin.

Tässä vuoden alkupuoliskolla olisi toiveissa kaksi eri kääpiöluppapesuetta, jotka syntyisivät helmi-maaliskuun aikana ja kesän puolella ainakin yksi kääpiöluppapesue. Toiveet ja toteutus ovat toki aina kaksi eri asiaa, joten aika näyttää kuinka kaikki menee. Kaikkiin poikueisiin on mahdollisuus syntyä valkoista sinisilmäistä, mutta prosentuaalinen todennäköisyys vaihtelee isävalinnan mukaan.

Kunhan poikasia alkaa maailmaan tupsahtamaan, on haussa taas mukavia sijoituskoteja, eli niitä kullanarvoisia pupuperheitä, joihin muuttaa elämään tavallista pupuelämää ☺

Tähän sijoituskotiasiaan sivuten liittyy asia, jota olen taas tullut miettineeksi paljonkin viime aikoina. Nimittäin kani, sen elämä ja elinolot.

Vaikka kaneja vielä nykyäänkin paljon pidetään häkeissä, osa jopa ainoastaan häkissä eläen, en itse näe kania niin sanottuna häkkieläimenä. Tämä ajatus itseasiassa tuntuu sitä vieraammalta, mitä enemmän sitä tulee miettineeksi ja mitä enemmän kanien kanssa eläneeksi.

Kun omistaa eläimiä, on asiassa yksi hienoin puoli se, että saa tarjota niille hyvät elinolot. Kani ei tässä suhteessa poikkea muista eläimistä, vaan sille tahtoo tarjota hyvät elinolosuhteet, aivan kuten vaikkapa koiralle tai kissallekin. Hyvinvoivia, elämästään nauttivia eläimiä on hieno seurailla ja katsella kuinka ne toteuttavat luonnollisia käyttäytymismallejaan.

Kun kaneja kasvattaa ja kasvatuksessa on pyrkimys johonkin, kuten itselläni terveen ja rikkaan perimän lisääminen, jalostuksessa mukana olevia kaneja tarvitsee väistämättäkin useampia. Ja siinä sitten tullaan taas siihen, minkä huomaan aina osuvan poikkiteloin oman ajatusmaailmani kanssa - iso kanimäärä. Mitä enemmän kaneja, sen vähemmän tilaa ja aikaa kullekin, sen vähemmän aikaa huomata pienet poikkeamat kasvussa ja kehityksessä.

Toisinaan kuulee puhuttavan, että jalostuseläimet ovat eri asia kuin lemmikit, joten näiden välille olisi helppoa vetää raja sen suhteen, millaiset elinolot niille ovat riittävät. On pakko olla vastarannan kiiski, sillä tuo särähtää korvaani hyvinkin voimakkaasti. En osaa, tai välttämättä edes halua osata, kokea asiaa näin. Oli se kani ihmisen näkökulmasta katsottuna sitten yksinkertaisesti lokeroiden lemmikki tai jalostuseläin, se ei oman näkemykseni mukaan tee eroa niiden elinolojen vaatimuksille.

Kuitenkin se, että ylipäänsä kasvattaa kaneja, on hieman ristiriitaista, mikäli on pohjimmiltaan hyvin eläinsuojeluhenkinen. Tämä perimmäinen ajatusmalli vaikuttaa taustalla hyvin voimakkaasti, kun on kyse kanien kasvattamisesta ja kanien määrän lisäämisestä samalla, kun toivoo ihmisten yhä enemmässä määrin hankkimaan perheeseensä aikuisen kodinvaihtajan.

Toisaalta, kanien kasvattamistakin voi tehdä nimenomaan niiden eläinten kannalta katsottuna monin eri tavoin. Esimerkiksi pääasiallinen ulkoisen olemuksen korostaminen ja sen jalostaminen haluttuun, vallitsevaan muottiin on tuntunut aina todella vieraalta, oli kyseessä sitten mikä laji tahansa. Saatika se, että eläimistä tämän myötä muodostuu eräänlaisia kilpakapuloita.

Noin kasvatusta ja kanien elinoloja ajatellessa, koen itse henkilökohtaisesti ehdottomasti parhaimmaksi ratkaisuksi sen, kun kanit saavat jokainen elää mahdollisimman hyvää ja monipuolista elämää - huolimatta siitä, onko ihan puhdasta lemmikinvirkaa toimittava, vai tulevaisuudessa myös jalostuksessa mukana olevaksi tarkoitettu yksilö. Ja siinä jälleen korostuu sijoituskotien tärkeys - ne mahdollistavat jokaisen kanin mahdollisuuden elää perheen keskellä lemmikkinä - arvoistansa elämää.

Vaan pohdinnoista potkukelkkaan, viime viikonloppuna oli Pirkanmaan Nakertajat ry:n tämän vuoden ensimmäinen pet-näyttely. Olin tapahtuman vastuuhenkilö, joten olin ikäänkuin hieman automaattisesti siellä koko päivän hääräämässä.

Ilokseni sain päivän aikana huomata, että mukana oli useita uusia ihmisiä, jotka eivät olleet ennen käyneet minkäänlaisessa kani- tai jyrsijänäyttelyssä. Näin nykyajan "kännykkäkulttuurin" aikaan on hirmuisen mukava huomata, että ihmiset yhä löytävät paikalle tapahtumiin, jossa tavata ihmisiä ja eläimiä ja oppia kenties jotain uutta. Ihanan reippaita & puheliaita lapsia oli myös paikalla, tuli vaihdeltua monet tarinat pupuista ja muista eläimistä ☺

Yhdistykselle jo lähestulkoon tyypilliseen tapaan oli mukana menossa taas buffa herkkuineen ja myös Eläinten Koulukuvaus oli paikalla ikuistamassa karvaturreja kuviin.



Päivään kuului tietysti monia leikkimielisiä kilpailuja, kuten marsujen kurkunsyöntikilpailu, kanien porkkanansyöntikilpailu, kanien ja marsujen kauneimmat viikset-kilpailu ja hamstereiden hamstrauskilpailu ☺

Olin aluksi ajatellut, etten omia kaneja ota mukaan, mutta sitten kuitenkin viime tingassa päätin pari töpöä mukaan ilmoittaa. Mukaan lähtivät Rufus ja Fiona, joista Rufus sai sekä KuMan täysistä 5p kohdista, että oli myös avointen urosten luokkavoittaja kolmonen.

Seuraava paikka jossa kanien kanssa vierailen, on Hämeenlinnan Kodinterra ensi viikon sunnuntaina 7.2. Tuolloin juhlitaan liikkeen Eläinmaailma-pisteen 2-v synttäreitä, johon lähden pupujen kanssa ilostuttamaan niin lapsia kuin aikuisiakin. Saa tulla silittelemään pupuja ja juttelemaan niitä näitä! ☺

En ole vielä täysin lyönyt lukkoon sitä, ketkä kaikki puput mukanani lähtevät, joten mikäli aiot mahdollisesti vierailla paikanpäällä tuolloin sunnuntaina, nyt on mahdollisuus esittää toiveita siitä, kuka mukanani saapuu siliteltäväksi.

2 kommenttia:

  1. Olen miettinyt aivan samaa kanien (ja miksei esim. myös marsujen) elinoloista. Että miksi eläimiä kasvattamalla olisi ihan OK pitää pupu häkissä läpi elämänsä. Totta kai resurssit ovat rajalliset ja sitä arvokasta kasvatustyötä tekemällä "on pakko" saada anteeksi joitain asioita. Jokaista ei voi mitenkään juoksuttaa vapaana samalla tavalla kuin lemmikinomistaja voi sitä omaansa. Mutta kani on silti kani, oli se jalostuseläin tai lemmikki. Samat tarpeet sillä on. Marsu on enemmän häkkieläin ja siellä usein viihtyykin, kunhan tilaa on tarpeeksi, mutta kania usein itse vertaan liikunnantarpeeltaan kissaan. Se ei sanan missään merkityksessä ole häkkieläin.

    Tekstin ei ole tarkoitus missään nimessä hyökätä sinua tai kasvatustyötäsi vastaan, vaan yritän tässä vain yhtyä siihen, mitä sanoit :) ja herättää vähän keskustelua.

    Olen blogisi uusi lukija, joten en tiedä, oletko vastaavaa postausta jo kirjoittanut, mutta olisiko mahdollista toivoa tekstiä kanin valmistelusta näyttelyyn? :) Olen jo niin pitkään pyörinyt marsumaailmassa, että nämä kanijutut ovat unohtuneet. Olisi kiva oman muhkulupan kanssa joskus käydä näytillä! Omaan silmään se on se maailman komein kani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viestisi on oikein asiallinen ja hyvin ilmaistu - keskustelua saa ehdottomasti herättää! :) Ei tarvitse olla samaa mieltäkään asioista, mutta on hieno taito osata tuoda rakentavasti esille erilainenkin näkemys.

      Minä tulen usein miettineeksi juuri sitä, että mikä on niin sanotusti sitä tärkeää kasvatustyötä, eli sellaista jollaisella saisi ikäänkuin anteeksi joitain asioita. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi jokin ns. maailmanparannusprojekti, mutta kun kasvatus yleisesti on kuitenkin enemmän ja vähemmän ihmisten itsekkäisiin lähtökohtiin perustuvaa (eläimen tulee olla tietyn näköinen ja kokoinen) niin en näe varsinaista, oikeaa syytä tähän "riman alittamiseen".

      Onko tarpeeksi arvokasta kasvatustyötä, esimerkkiksi se, että yrittää muokata kanista juuri tietyn näköistä ja kokoista, kuin haluaa?

      Oma vastaukseni tähän on kielteinen, mikä ei varmastikaan ole mikään erityinen yllätys vähänkään ajatuksiani tuntevalle.

      Itselleni on todella tärkeää omassa kasvatustyössäni kannan terveen perimän rikastuttaminen - lyhyesti ilmaistuna siis: terveys ja sen edistäminen. Olisiko tämä mielestäni riittävä syy saada hieman anteeksi kanien hieman heikompaa pitämistä?

      Ei. Tosiasia on, ettei sellaista syytä mielestäni vain yksinkertaisesti ole olemassa, etenkään niin sanotussa harraste-eläinkasvatuksessa. Eläinten elinoloihin panostaminen tulisi henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan olla aina etusijalla, ilman tekosyitä tästä poikkeamiseen.

      Poista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)