perjantai 17. huhtikuuta 2015

Se elää!

Nimittäin meidän piha. Lumet lähtivät rytinällä kun tuli lämpimät ilmat ja kun nyt on vielä tarpeeksi ahkerasti kulkenut katse maata viistäen, on huomannut pientä elämää jo pilkistelevän sieltä täältä. Ja puidenkin oksilla alkaa kiikkumaan jotain pientä vihreää. Ihanaa! ♥

Konttasin kameran kanssa pihalla - siis oikeasti, konttasin. Oli siinä koirallakin vähän kummastelemista, kun eukko konttailee talon takana. Tuijotti hetken ja tuumasi kai sitten että jassoo.


 

Tämä kulunut viikko on ollut kaiken kaikkiaan melkoista vuoristorataa monella saralla. Paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. Hyväksi asiaksi voisi päällimmäisenä mainita vanhempani jotka juuri tänään kävivät kylässä pelastamassa päiväni. Terkkuja vain sinne, äiti kun kuitenkin tätä luet ☺

Tällä viikolla myös muistiyhdistyksen viitisen viikkoa sitten alkanut vapaaehtoistyökoulutus tuli päätökseensä. Olen ollut vuosia SPR:n ystävätoiminnassa ja sen pohjalta innostuin lähtemään oppimaan hieman uudenlaista ystävätoimintaa. Muistiyhdistys koulutti vapaaehtoisia toimimaan seurana yksinäisillä, muistisairailla vanhuksilla ja tällä viikolla sitten saatiin todistukset.

Suunnitelmissa olisikin nyt päästä tutustumaan johonkuhun vanhukseen, joka on vailla seuraa. Käytännönkokemukseni muistisairauksista on pyöreät nolla, joten kaikki teoriatieto mitä kurssin aikana opin, on varmasti suuri rikkaus päästessäni toimimaan muistisairaan henkilön kanssa.

Tyyne puolestaan kävi eilen eläinlääkärissä hammashoidossa. Mummulle oli yksi hammas kuolla kupsahtanut suuhun, joten se nykäistiin irti ja samalla tehtiin hammaskivenpoisto. Nyt on mummulla kaunis pepsodent-hymy. Kyllä taas kelpaa maiskutella kaikki mahdollinen syötävä.

"Syötävä? Sanoiko joku syötävä?"

Toista se on tämä kameranmötikällä osoittelu kesken unien, se ei Tyynelle kelpaa suinkaan. Se hetkeksi nosti päätään kesken unien, mulkaisi ikään kuin miettien, ettei sattuisi olemaan ruoka-aika. Vaan tajutessaan, ettei syötävää ole näköpiirissä, huokaisi syvään ja äänekkäästi ja laski päänsä takaisin pedin uumeniin.

13 kommenttia:

  1. Voi että - ei meillä vielä noin viherrä - juuri lumesta päästiin... tai mistä tietää -jos pitäis kontata -näkis oleellisen :) ihana juttu sinulla ja ihana Tyyne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sitä kun konttaa siellä lähellä maata, niin näkee paljon enemmän kuin täältä hieman korkeammalta - jalkojensa varassa seisoessa! :D

      Poista
  2. Oi, teillä on kevät jo edennyt mukavasti, täällä vielä odotellaan lehtien puhkeamista ymv.
    Ystävätoiminta on hienoa ja todella tarpeellista. Ihanaa että on vapaaehtoisia :)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaaehtoistoiminta on aivan äärettömän rikastuttavaa puuhaa. Ei sitä osaa edes sanoin kuvailla. Siihen kun lähtee mukaan, niin siitä ei osaa enää pois lähteäkään. Tutustuu samalla uusiin ihmisiin :)

      Poista
  3. Onpas teillä upeasti kevät lähtenyt käyntiin. Meillä vasta kaikki aivan aluillaan. Lumi on jo lähtenyt, mutta senverti kylmää on pitänyt, että kasvupyrähdyksiä ei ole näkynyt. Mutta kyllähän se kesä sieltä tulee, taatusti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin oli nyt alkuviikosta oikein lumisateita, olikohan peräti kolmena päivänä peräkkäin. Koiratkin kummastelivat, kun ulos mennessä oli talvi laskeutunut. Vaan sitten ne onneksi sulivat taas pois ja kevät taas näytti olevansa olemassa ♥

      Poista
  4. Kontttaaminen on tuttua puuhaa, kun kuvia napsin, hi!
    Onnea sulle todistuksesta, on varmaan mielenkintoista olla mukana noin hienossa asiassa.
    Hyvää kevään jatkoja ja hienot kuvat olit nappaillut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännityksellä odottelen ensimmäistä ihmistä, kuka tarvitsee seuraa :)
      Niin uutta tosiaan nämä muistisairaudet minulle.. :)

      Poista
  5. Luonto herää kevääseen!
    Ihania elämänmakuisia kuvia!
    Ihanaa, että löysit tiesi myös Mantelilaaksoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia Susanna! :)
      Ja oli mukava löytää blogiisi!

      Poista
  6. Wau miten vihreän vehreää! Ei vasn meillä Oulussa vielä! Rasavili on todin kevätlookissa: karva vaihtuu ja harja sutii. Ostin ihanat shampoot ja hoitoaineet neidille ja voi vitsit, miten kaunis koira meillä on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä etenkin Maurilla on ollut nyt kovasti karvanvaihtoa! Lapinkoira ja karvanlähtöaika, voi ihanuus.. harjaan siitä yleensä 10l ämpärillisen karvaa kerralla ja niitä ämpärillisiä on tullut jo jokunen! :D

      Poista
  7. Luonnon eloon heräämistä aina keväisin on ihana seurata ja lisääntyvä valo, se on parasta piristystä :)
    Onneksi olkoon todistuksesta! Todella hienoa että olet ystävätoiminnassa mukana, sillä yksinäisiä vanhuksia on todella paljon. Te vapaaehtoiset olette oikeita aarteita.
    Suloiselle Tyynelle rapsutuksia :)

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)