19. toukokuuta 2020

Minä poika roiskin, lammikossa loiskin..

Eläinperheemme sai muutama viikko sitten vahvistusta parin viehkeän vaakuttajan muodossa, kun meille muutti kuvassa kauniisti kököttävät ankkalapsukaiset.


Ankanpoikaset kasvavat erittäin ripeää vauhtia, joten näin pieniä ne eivät suinkaan enää ole kuin yllä olevassa, 25.4. otetussa kuvassa, vaan lähempänä täysikasvuisuutta.

Jo vuosia sitten, saimme ensikosketuksen ankkaelämään, hankittuamme tuolloin ensimmäiset kolme ankkaa. Näiden valloittavien, mutta sitäkin sotkuisempien, vaakkujen poismenon jälkeen on tässä ehtinyt kulua usempi ankaton vuosi. Sen verran sotkuisia tyyppejä ankat ovat, että ehkä nämä menneet vuodet ovat kuluneet toipuessa siitä kaikesta kaaoksesta.. :)

Yllätin hieman itsenikin, että lopulta kaipuu ankkoihin ei ottanut laantuakseen, vaan päätin aloittaa uudelleen näiden läträäjien kanssa. Niinpä huhtikuussa köröteltiin kaksi vaakkua kotiin hakemaan. Ankkojen hieman kasvettua, on niiden sukupuolet ollut mahdollisuus tunnistaa äänten perusteella: kyseessä ovat tyttö ja poika. Vaikka äänten perusteella näin ollen sopisi nimiksi mitä mainioimmin Kääkkä ja Kähisijä, ovat he kuitenkin Justiina ja Jalmari.


Yllä oleva kuva on tasan viikon takaa, 12.5. Kuten jo näidenkin kuvien perusteella voi havaita, ankkojen kasvussa vauhti on sen verran hurjaa, että siinä jää Räikkönenkin kierroksen jos toisenkin taaemmas. Etenkin, kun kierrokset senkuin kasvavat, ankkojen luonnollisesti jo viimeisimmänkin viikon aikana kasvettua lisää.

Näin kevään ja kesän koittaessa meillä ei tekeminen lopu kesken - tämä kun on aikaa, jolloin pääsee muokkaamaan ja rakentelemaan! Pihallamme on tänä vuonna montakin eri projektia pyörimässä, mutta näistä yksi on ankkojen talvitarha, josta tulee kulku sisätilaan. Ulkorakennuksen takana oleva tyhjä tila (lue: armoton ryteikkö) saadaan hyötykäyttöön, kun se "katetaan" ankkatarhalla. Ja parilla ankalla. Ja sittemmin hurjalla määrällä sotkua.. :)

5 kommenttia:

  1. Hih, miten hellyttäviä! Oikeita sulopalleroita. <3

    VastaaPoista
  2. Olen haaveillut jo vuosikymmenen ruskeista kanoista.
    Inhoan kyllä kaikkia lintuja, mutta haaveilen silti. Ehkä kanoja ei oikeastaan voisikaan laskea linnuksi? Nehän munivat.
    Ai hitsi, kaikki muutkin siivekkäät taitavat munia...

    VastaaPoista
  3. Kauniit värisävyt heidän pikkuhöyhenissään :)

    VastaaPoista
  4. Kauniita sottapyttyjä 😊

    VastaaPoista
  5. Voi jestas sentään, kun ovatkin ihania nuo sottapytyt, hi!

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)