Karvanvaihtoaika

Jep, se on täällä taas - karvanlähtö.

Tahvolta lähti jo pari hassua haituvaista harjatessa.

Mailla ja mannuilla

Sunnuntaina suihkusi taivaalta niin täydellä teholla, että tämä tyttö se ei pahemmin ulos astunut - sokerista kun olen. Ja hunajasta. Ja vaahtokarkeista.

Onneksi muu viikonloppu oli mukavan poutainen: perjantainakin kävin Maurin kanssa nuuhkimassa vähän uusia maastoja, auringon siinä mukavasti loistaessa.

Välillä konttailin kameran kanssa kukkasia bongailemassa, Mauri muuten vain kuonollaan tuoksahduksia tutkailemassa.

Sangen mukavia koiraihmisiäkin tuli matkalla vastaan! Yhden mukavan naisen kanssa juttelemaan jäätyämme ja havaittuamme koirien kovasti toisistaan pitävän, päästimme ne yhdessä leikkimään. Maurin mielestä hurjan kiva lenkkireissu, kun kiva tyyppi tuli vastaan ja pääsi oikein riehumaankin.

Mauria tosin on siunattu sen verran paksulla palttoolla, että auringon lämmittäessä ei sen tarvitse kauan kirmailla, kun jo kieli kiikkuu poskella ja koira pitkin pituuttaan penkereellä. Vaikka minä nautinkin lämpimistä syyskesän päivistä, niin Mauri sen sijaan on Tahvon tavoin varmasti onnellinen sitten, kun mittarissa on pakkasasteita.

Viisinkertainen viserrys

Sunnuntaina oli taas päivä, jolloin munat saivat kyytiä. Leenun hautomista munista nimittäin kuoriutui tipusia. Kaikissa viidessä munassa oli tipu, kyllä on Hanski taas ollut kova äijä.. ☺

Tiput ovat tällä kertaa kaikki vaaleasävyisiä, yhtään tummempaa ei ole mukana - taitaa olla peräti ensimmäinen kerta kun näin käy. Pienten sottapyttyjen rinnusten värit, kuviot ja tuoksutkin sentään vaihtelevat - ne kun harrastavat muun muassa rintauintia jogurttilautasella, kuten voi huomata:

Tässä seuraavassa kuvassa on menossa omenansyönti, Leenu-emon pilkkoessa tipuilleen omenasta sopivia suupaloja, joita tiput ottavat sitten joko suoraan emon nokasta, tai maasta, johon emo ne pudottaa ja osoittaa niiden paikan.

Onnenhetket pehmoiset

Kyllä on viime aikoina ollut aamuisin suorastaan ihana herätä, kun ikkunasta jo näkee auringon paistavan. Tyytyväisenä myhäillen sipsuttelee päästämään kanat pihalle ja katselee päivän ensitöikseen niiden touhukasta töpöttelyä pitkin pihamaata. Tai sitä, kuinka ne ottavat pihalta hyvän paikan ja levähtävät siivet oikosenaan ottamaan aurinkoa, silmät suljettuina lämmöstä nauttien.

Kaneista joku tai jotkut ovat päässeet jopa päivittäin ulkoilemaan - enemmän tai vähemmän, omien aikataulujen mukaan. Siinäpäs onkin toinen asia jota voi tyytyväisenä toljottaa kuin hullu puuroa: kanien tyytyväistä eloa pihalla, loikkien, pomppien ja nurmea noukkien. Se on se aina yhtä mielekäs mysteeri, kuinka iloa katsomalla huomaa sen levinneen itseensäkin ☺

Samalla on haikeutta ilmassa, kun "lapset loikkivat pesästä". Kääpiöluppalapset tulivat luovutusikään ja kaksi poikaa samantien muuttivatkin uusiin koteihinsa, joissa jo kovasti pikkumiehiä odoteltiin. Onneksi kotona on tänne luoksemme jäävä Riemuloikan Riutunut Rikkalapio eli Rufus

Vielä toistaiseksi luonamme on myös Riemuloikan Pörhistynyt Pölyhuiska-poika, johon ihastun päivä päivältä enemmän ja yritän keksiä syitä, miksi EN jättäisi sitäkin kotiin. Yritän kuitenkin pitää itseni tiukkana ja sopivia kotiehdokkaita katselen. On tämä vaikeaa.. ☺

Rex-lapsien kanssa on hieman toisenlaista tuumailua. Rex on huomattavasti eläväisempi ja touhukkaampi rotu, jota en välttämättä suosittele täysin kanikokemattomille pienten lasten perheelle, jolle kaikenlainen elämä kanien kanssa on täysin uutta. Tästä syystä olen osalle kysyjiä suositellut alkuun jotain hieman "letkeämpää" rotua.

Rex on kyllä kaikkineen aivan hurmaava ja sydämeni vienyt. Ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle, kun jengi touhukkaita naperoita seuraa jalkojesi juuressa ja ovat kiinnostuneet ihan kaikesta mitä touhuat ☺

Tänään tuli napattua Sinnasta eli pesueen kotiin jäävästä neidistä pari uutta kuvaa. Tyttö se vain kasvaa ja kaunistuu. 

Pupujengissämme pienen pölypallon virkaa toimittava Fionakin pääsi pitkästä aikaa kuviin. Fiona jolla on viimeisen viikon ajan hormonit hyrräilleet niin, että melkein pörinä kuuluu.

Vuorotellen se pompottelee Paavon tai Ellan selässä - ja tämän jälkimmäisen, yli neljäkiloisen mötikän juurikaan edes huomaamatta, että kilon painoinen moppi siellä perässä pukittelee.

Sitä ja tätä ja tuota!

Huhhahhei! Hurahtanut jo lähemmäs pari viikkoa siitä, kun blogi on viimeksi päässyt runosuoneni riepoteltavaksi. Nyt on selvästi aika korjata tämä epäkohta!

Aloitetaanpas vaikka pupuista, koska pupujengin kokoonpano on niin sanotusti hieman elänyt. Aikani tuumittua, pohdittua ja emmittyä (tunnetusti kun olen kuin tuuliviiri konsanaan) päätin luonamme kasvavasta kääpiöluppapesueesta jättää kotiin Riemuloikan Riutunut Rikkalapio-pojan:

Koska tämä pikkumies nyt jää kotiin ja se sopiikin huomattavasti paremmin tuleviin jalostussuunnitelmiin, lähtee ensin kotiin jääväksi suunnittelemani Riemuloikan Rispaantunut Rikkaharja-poika kuitenkin omaan kotiin. Onneksi löytyi pojalle niin ihana koti, että oikein ilo luovuttaa se sinne! ☺

Kääpiöluppanaperoiden emo Tilda lähti juuri takaisin omaan kotiinsa ja poikaset jäivät tänne vielä hetkeksi elämään keskenään, veljekset kuin ilvekset.

Täytyy sanoa, että ihan tulee ikävä näitä ihanan seurallisia naperoita, niiden vikkelän vauhdikasta menoa ja kerjäämistä, kun ne aikanaan yhtä lukuunottamatta lähtevät omiin koteihinsa.

Erityisesti keittiössä saa pikkupupujen vapaanaoloaikaan kävellä erittäin, erittäin varovasti, kun koirien lisäksi pikkuiset puput pyörii uteliaina niin ihmisten kuin koirienkin jaloissa ja nousevat aina aika ajoin jalkaa vasten takajaloilleen kerjäämään, josko pöydänreunalta saisi jotain hyvää. Siinä on hymy kyllä niin herkässä, kun käännyt ja huomaat takanasi istuvan rivissä kolme koiraa ja neljä pientä kanilasta, kaikki tiiviisti tuijottaen ☺

Tässä vasemmalla näkyvässä kuvassa itseään porkkanan perässä venyttelee Riemuloikan Pörhistynyt Pölyhuisku.

Viikko sitten oli Hämeenlinnassa myös elomessut, jossa olin nököttämässä Rekku Rescuen pisteellä myyden arpoja - joiden tulot menevät luonnollisesti suoraan eläinsuojelutyöhön. Samoin kuin kaikkien muidenkin tuotteiden, joita Rekku Rescuella myydään.

Eilen kanalaa siivotessani (eli seinien töhryjä pestessäni) aloin miettimään jonkinlaista helpottavaa ideaa kanojen "ammuksien" siivoamiseen seiniltä. Niinpä mieleeni tuli sitten muovi tai vahakangas, joka on helppo pitää puhtaana ja muistinkin sellaista valmiiksi olevan meillä varastossa. Mainiota! Ei muuta kuin suojamuovi seinään!

Vaan mitään ihan huomaamatonta sellaista ei suinkaan varastossa ollut, vaan pikemminkin päinvastoin.. niinpä kanalan takaseinää orsien takana koristaa nyt näin kaunis kukkakuvio. Kyllä siihen nyt kelpaa kakkia!

"Noniin tytöt, pienimmän kukkasen keskelle tähdännyt saa enemmän kauraa illallisella"

Noin muuten elämä onkin pyörinyt tässä kesäilmoista iloiten - mitä nyt toisinaan sisätiloissa työkoneen äärellä nököttäen. Vaan tätä pientä asiaa lukuun ottamatta on nautittu hyvistä ilmoista ja ihanasta luonnosta!

Pehmotakit & pitkäkoipi

Voi, voi! Taas blogiparka joutuu pupulapsikuvien saartamaksi! Tällä erää rex-naperoiden, jotka tuli kuvattua kun ilma kerrankin suosi - harvinaista herkkua tänä kesänä! Vaan pidemmittä puheitta "Hylätty Puutarha"-poikue kuvin ♥

Nuupahtanut Nurmiläntti

Kuivahtanut Kukkalampi

Hedelmätön Hernepelto

Peittynyt Perunamaa

Maatunut Mansikkasato

Repsottava Rikkaruoho

Ylikasvanut Yrttitarha