9. toukokuuta 2015

Kalenterissa kaneja & koiria

Sitä mukaan kun kevät tässä etenee ja kesä lähenee, alkaa itselläni kalenteri täyttymään. Mukaan mahtuu tasaiseen tahtiin niin eläimiin liittyviä kuin niihin liittymättömiäkin tapahtumia, suunnitelmia ja touhuja. Nyt keskitytään joihinkin eläimiin liittyviin.

Aloitetaan tästä pikkutyypistä, joka juuri saapui luoksemme kotihoitoon. Pikkuriikkinen löytökani on noin kilon painoinen, sukupuoleltaan tyttö ja sen iäksi arvioisin noin 7-11 kuukautta. Rotuina siinä voisi hyvinkin olla hermeliiniä tai kääpiöjänistä, sekä leijonanharjasta.




Pikkuinen on kokemuksistaan huolimatta mukavan reipas ja näinkin lyhyessä ajassa jo tehnyt häkissä ollessaan kiinnostuneena tuttavuutta, kun käyn tyttöä katsomassa. Koirat vielä selvästi hieman jännittävät, mutta näyttää vahvasti siltä, että tyttö niihinkin tulee tottumaan ihan kivasti.

Olen jo menettämässä sydämeni pikkuiselle, mutta ei se kuitenkaan tule meille jäämään vaan muuttaa uuteen omaan kotiinsa, kun aika on oikea ja sopiva koti löytyy. Tutustutaan täällä ensin pikkuiseen ja katsellaan millainen koti olisi sille sopivin. Uudelleenkotiutus toimii Rekku Rescuen alaisuudessa.

Muut kaneihin liittyvät suunnitelmat leijailevat tällä hetkellä ilmassa, odotellen loksahtamista tukevasti omille paikoilleen. Niistä lisää, kun palapelit ovat ikään kuin valmiina ☺

Sitten kanimaisuuksista koiramaisuuksiin. Tässä kuussa meillä starttaa Maurin kanssa arkitottis. Ryhmässä toivottavasti saadaan vahvistettua Maurin kanssa yhteistä kontaktia hälinän keskellä ja toivottavasti opittua & koettua kaikenlaista uuttakin.

 
Huomatkaa yllä olevassa kuvassa Maurin tanssivainen nenä, joka näpsäkästi nöpöttää eri ilmansuuntaan, kuin muu kuono. Tämä on Maurille hyvin tyypillistä, kun ilmassa on hyviä tuoksuja ja samalla pitäisi katsella jotain mielenkiintoista toiseen suuntaan. Nenä elää omaa elämäänsä.
 
Maurilla on alkanut karvanlähtö hiipumaan, mutta nyt kun siitä on päästy, on Tahvo aloittanut omansa. Tämä kevät on aina aikaa, jolloin sitä todellakin tietää omistavansa koiria ja etenkin tällaisia paksun pohjavillan omaavia pesusieniä!
 
Perjantaina kulutin melkein tunnin Tahvoa harjaamalla ja valmiiksi se ei tullut tokikaan vielä, karvaa lähtisi yhä. Onni onnettomuudessa, Tahvo nauttii harjaamisesta. Toinen juttu tietysti on se, nautinko itse suuhun, nenään ja silmiin leijailevista karvoista.. ☺
 
 

17 kommenttia:

  1. Onpas reippaan näköinen kani! Itse en tunne kaneja kuin vain ulkonäöltä, en vaan ole ehtinyt niihin tutustumaan.
    Mutta tuo Mauri! Ah, sydän ihan alkoi sulamaan sitä mukaa kuin kuva rullasi näkyviin! "Mun" ehdoton koirarotuni on lapinkoira. Tahvossakin on jotain lappalaista olemuksessa?
    Jos olisin nuorempi ja olosuhteet toiset, niin vieläkin lappalainen haukkuisi meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahvossa suurimmaksi osaksi on lapinkoiraa, joten se tosiaan näkyy hyvin. Tahvon isä on lapinkoira ja emä on sekarotuinen, rotujen en sen kummemmin tiedä mutta veikkaan ainakin suomenpystykorvaa. Hyvin äänekäs karvatyyppi siis.. ;)

      Poista
  2. Aivan ihana ja hirveen nätti tuo löytöpupu! <3 Ihastuin täysin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hirveen murkkuikäinen! :D ♥

      Poista
  3. Voi jestas tuota pikkuista pupua!!
    Lempeitä toukokuun tuulia sinne kaikille!

    VastaaPoista
  4. Söpö pupu! Miten nautinnollinen ilme Tahvolla onkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahvo ottaa elämästä kaiken irti.. :)

      Poista
  5. Niin ihku ihana pupuliini onkin!
    Ja Maurilla on kyllä niin hieno nenä, kun onkin ihan eri asennossa, kuin muu pää, hi!
    Hyvää Äitienpäivä sunnuntaita sulle sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vielä muilla koirillamme ollut niin liikkuvaista nenää kuin Maurilla! :D

      Poista
  6. Jesta mikä pikkuriikki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuriikki tosiaankin, neiti on sellainen "marsu" :)

      Poista
  7. Anonyymi18.45

    Osaat hoitaa niin monenlaisia elämiä, ihailen! Mulle nuo puput on varmain se vierain laji, oonkohan eläissäni kaksi kertaa silittänyt pupua...oiskin mielenkiintoista oppia niistä lisää.
    Tahvon ilme on supersuloinen <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on tässä niin monenlaisia eläimiä ehtinyt olemaan, niin ehtinyt saamaan kokemusta yhdestä jos toisestakin. Olin kyllä aivan sormi suussa, kun löysin muutama vuosi sitten loukkaantuneen siilin, en tiennyt siileistä yhtään mitään! Onneksi sain luonnoneläimiin perehtyneen eläinsuojeluvalvojan kiinni, joka tuli sitten hakemaan siilin hoiviinsa täältä meiltä :)

      Poista
  8. Blogissani olisi sulle haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, mä olen aina "hurjan hyvä" näissä haasteisiin vastaamisissa! :)
      Silti niin mukavaa kun on haastettu! Käyn katsomassa mikä sieltä löytyy :)

      Poista
  9. kirjoitin jo kommentin mutta se ei tänne tullut, höh =(

    aivan ihana pupuli on kyllä!
    vanian nisäkasvain on ehkä vähän kasvanut, mutta tyttö on kuitenkin edelleen pirteä ja syö hyvin. siitä huolimatta se on päästettävä tässä kevään aikana paremmille maille, ennen kuin kuitenkaan alkaa kuihtua ja jos kasvain jatkaa vielä kasvamista =(. vaikka pahaltahan se tuntuukin, mutta pakko ajatella kanin parasta,

    sitten olisi kyllä meillä hansun kaverina paikka auki, hmm....

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)