Aloitetaan tästä pikkutyypistä, joka juuri saapui luoksemme kotihoitoon. Pikkuriikkinen löytökani on noin kilon painoinen, sukupuoleltaan tyttö ja sen iäksi arvioisin noin 7-11 kuukautta. Rotuina siinä voisi hyvinkin olla hermeliiniä tai kääpiöjänistä, sekä leijonanharjasta.
Pikkuinen on kokemuksistaan huolimatta mukavan reipas ja näinkin lyhyessä ajassa jo tehnyt häkissä ollessaan kiinnostuneena tuttavuutta, kun käyn tyttöä katsomassa. Koirat vielä selvästi hieman jännittävät, mutta näyttää vahvasti siltä, että tyttö niihinkin tulee tottumaan ihan kivasti.
Olen jo menettämässä sydämeni pikkuiselle, mutta ei se kuitenkaan tule meille jäämään vaan muuttaa uuteen omaan kotiinsa, kun aika on oikea ja sopiva koti löytyy. Tutustutaan täällä ensin pikkuiseen ja katsellaan millainen koti olisi sille sopivin. Uudelleenkotiutus toimii Rekku Rescuen alaisuudessa.
Muut kaneihin liittyvät suunnitelmat leijailevat tällä hetkellä ilmassa, odotellen loksahtamista tukevasti omille paikoilleen. Niistä lisää, kun palapelit ovat ikään kuin valmiina ☺
Sitten kanimaisuuksista koiramaisuuksiin. Tässä kuussa meillä starttaa Maurin kanssa arkitottis. Ryhmässä toivottavasti saadaan vahvistettua Maurin kanssa yhteistä kontaktia hälinän keskellä ja toivottavasti opittua & koettua kaikenlaista uuttakin.
Huomatkaa yllä olevassa kuvassa Maurin tanssivainen nenä, joka näpsäkästi nöpöttää eri ilmansuuntaan, kuin muu kuono. Tämä on Maurille hyvin tyypillistä, kun ilmassa on hyviä tuoksuja ja samalla pitäisi katsella jotain mielenkiintoista toiseen suuntaan. Nenä elää omaa elämäänsä.
Maurilla on alkanut karvanlähtö hiipumaan, mutta nyt kun siitä on päästy, on Tahvo aloittanut omansa. Tämä kevät on aina aikaa, jolloin sitä todellakin tietää omistavansa koiria ja etenkin tällaisia paksun pohjavillan omaavia pesusieniä!
Perjantaina kulutin melkein tunnin Tahvoa harjaamalla ja valmiiksi se ei tullut tokikaan vielä, karvaa lähtisi yhä. Onni onnettomuudessa, Tahvo nauttii harjaamisesta. Toinen juttu tietysti on se, nautinko itse suuhun, nenään ja silmiin leijailevista karvoista.. ☺
Onpas reippaan näköinen kani! Itse en tunne kaneja kuin vain ulkonäöltä, en vaan ole ehtinyt niihin tutustumaan.
VastaaPoistaMutta tuo Mauri! Ah, sydän ihan alkoi sulamaan sitä mukaa kuin kuva rullasi näkyviin! "Mun" ehdoton koirarotuni on lapinkoira. Tahvossakin on jotain lappalaista olemuksessa?
Jos olisin nuorempi ja olosuhteet toiset, niin vieläkin lappalainen haukkuisi meillä.
Tahvossa suurimmaksi osaksi on lapinkoiraa, joten se tosiaan näkyy hyvin. Tahvon isä on lapinkoira ja emä on sekarotuinen, rotujen en sen kummemmin tiedä mutta veikkaan ainakin suomenpystykorvaa. Hyvin äänekäs karvatyyppi siis.. ;)
PoistaAivan ihana ja hirveen nätti tuo löytöpupu! <3 Ihastuin täysin. <3
VastaaPoistaJa hirveen murkkuikäinen! :D ♥
PoistaVoi jestas tuota pikkuista pupua!!
VastaaPoistaLempeitä toukokuun tuulia sinne kaikille!
Kiitos samoin Susanna!
PoistaSöpö pupu! Miten nautinnollinen ilme Tahvolla onkaan...
VastaaPoistaTahvo ottaa elämästä kaiken irti.. :)
PoistaNiin ihku ihana pupuliini onkin!
VastaaPoistaJa Maurilla on kyllä niin hieno nenä, kun onkin ihan eri asennossa, kuin muu pää, hi!
Hyvää Äitienpäivä sunnuntaita sulle sinne!
Ei ole vielä muilla koirillamme ollut niin liikkuvaista nenää kuin Maurilla! :D
PoistaJesta mikä pikkuriikki <3
VastaaPoistaPikkuriikki tosiaankin, neiti on sellainen "marsu" :)
PoistaOsaat hoitaa niin monenlaisia elämiä, ihailen! Mulle nuo puput on varmain se vierain laji, oonkohan eläissäni kaksi kertaa silittänyt pupua...oiskin mielenkiintoista oppia niistä lisää.
VastaaPoistaTahvon ilme on supersuloinen <3!
Sitä on tässä niin monenlaisia eläimiä ehtinyt olemaan, niin ehtinyt saamaan kokemusta yhdestä jos toisestakin. Olin kyllä aivan sormi suussa, kun löysin muutama vuosi sitten loukkaantuneen siilin, en tiennyt siileistä yhtään mitään! Onneksi sain luonnoneläimiin perehtyneen eläinsuojeluvalvojan kiinni, joka tuli sitten hakemaan siilin hoiviinsa täältä meiltä :)
PoistaBlogissani olisi sulle haaste.
VastaaPoistaHeheh, mä olen aina "hurjan hyvä" näissä haasteisiin vastaamisissa! :)
PoistaSilti niin mukavaa kun on haastettu! Käyn katsomassa mikä sieltä löytyy :)
kirjoitin jo kommentin mutta se ei tänne tullut, höh =(
VastaaPoistaaivan ihana pupuli on kyllä!
vanian nisäkasvain on ehkä vähän kasvanut, mutta tyttö on kuitenkin edelleen pirteä ja syö hyvin. siitä huolimatta se on päästettävä tässä kevään aikana paremmille maille, ennen kuin kuitenkaan alkaa kuihtua ja jos kasvain jatkaa vielä kasvamista =(. vaikka pahaltahan se tuntuukin, mutta pakko ajatella kanin parasta,
sitten olisi kyllä meillä hansun kaverina paikka auki, hmm....