2. maaliskuuta 2015

Kanitilan kevätpäivitys & Klaukkalan pet-näyttely

Jos ei vielä paksun karvapeitteen päällystämistä huonekaluista tai päivä päivältä suurenevista karvakasoista voileivillään asiaa huomaa, niin viimeistään yksi asia tekee selväksi kevään lähestyvän - pupuneiti Miina. Neidillä alkaa hormonit hyrräämään ja töpö tanassa se temmeltää pihisten ja pöristen, toisten kanien selässä hyppien ja siinä sivussa ryhmähierarkiaa hämmentäen.

Olen vuosien saatossa konkreettisesti havainnut reviirin tilavuuden olevan hyvinkin merkitsevä seikka kanien keskinäisissä väleissä, kuten toki myös niiden keskinäiset kemiatkin, ja etenkin kevätaikaan tilan merkitys korostuu vielä selvemmin - etenkin mikäli seassa on yksi mörökölli.

Lähiaikojen operaationa onkin kanien nykyisen tilan avartaminen "kevätkokoiseksi" niin saa jengi vähän lisää tilaa itselleen. Tällä hetkellä kanit asuvat tilassa jonka lattiatila on noin seitsemän neliötä ja lisätila sen yläpuolella noin 1,5 neliötä.


Tila on rajattu rakennuksen sisätilan kokonaistilasta, koska kanien tilan ulkopuolella on tavaransäilytystilaa. Muun muassa purupaalit, turvepaalit ja muut "makoisan nakerreltavat" ovat siellä turvassa. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että iso avaamaton purupaali + kani on hyvin hiuksia nostattava yhdistelmä.. :)

Tähän ns. tilanavausoperaatioon kuuluukin oman tilan eristäminen kaikille niille tavaroille, jotka olisivat oitis tulilinjalla kaninhampaiden kanssa. Kun saan tavaroille turvallisen tilan, pääsevät kanit sen jälkeen valtaamaan isomman tilan nykyisen lisäksi.

Tässä sunnuntai-iltana konttailin kameran kanssa kanien luona - niin suuresti kuin arvostakin näitä hämärässä sisätilassa napsittuja huippulaatuisia otoksia, eh. Ella näytti todellisen sisäisen laiskuutensa, kippaamalla itsensä ruokakipon viereen kyljelleen ja siinä sitten syöden.



Siinä missä Ella laiskuuttaan makaa syödessään (voi tuota nykynuorisoa..) seisovat Äkäpussi-Miina 5½-v ja Saku-pappa 6-v ketterästi omilla käpälillään. Kuvassa vasemmalla Miina, oikealla Saku, perinteisen puoliunisella pappanaamallaan.


Tuossa viikonloppuna tuli pyörähdettyä kanien pet-näyttelyssäkin. En ole pariin vuoteen pahemmin tullut niissä käyneeksi, mutta tänä vuonna olenkin yllättäen käynyt jo kahdessa - voi tätä vallatonta vauhdinhurmaa. Nyt menneenä lauantaina oli LeKan pet Nurmijärvellä ja sinne siis suuntasin.

Kiitos järkyttävän karvanlähdön, aiheuttikin astetta suurempaa hämmennystä keksiä ne töpöset, jotka pääsevät mukaan näyttelyyn. Päätin lopulta, että nappaan mukaan Ellan, Fionan ja Saku-papan, joka on viimeksi ollut petissä vuonna 2012.

Hienosti papalla menikin, se sai 94,5 pistettä ja oli samalla veteraaniurosten voittaja - kappas kummaa, kun oli koko luokkansa ainoa osallistuja, menestys taattu hah! Erityisesti mieltä lämmitti yleiskunnon pisteet 29/30, papparaisen ollessa ikäisekseen oikein hyvässä kunnossa.

Fiona sai samaiset pisteet 94,5 ja oli oman luokkansa toinen luokkavoittaja. Ellan pisteet jäivät pistettä alemmaksi 93,5:een, sen oltua tuomarinpöydällä ilmeisen vastahankaisella tuulella - käsittelystä karisi pisteitä. Sillä kuitenkin oli ainoana kaikki viiden pisteet kohdat täynnä, josta tuli KuMa. Tämän lisäksi se sai myös "päivän hörökorva" lahjoituspalkinnon, jonka näyttelyyn oli lahjoittanut Bunny Life-blogin kirjoittaja. Kiitoksia kovasti herkkupalkinnosta! :)

4 kommenttia:

  1. Hyvät arvosanat olivtkin ssneet On ne vaan niin söpöjä :)

    VastaaPoista
  2. Apua ihana laiskuuden huipentuma kipollaan :D

    VastaaPoista
  3. Voi ihanat ruokakupilla, kukin omalla tyylillään ;) Tulee vähän ikävä omia kaneja yli 15v takaa... Ikuinen kanifani <3 Mukavaa alkuviikkoa!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi17.39

    Ei voinut kuin nauraa Ellalle :D Kerta kaikkiaan mainio.

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)