26. helmikuuta 2015

Halki hankien

Lähdin eilen pitkästä aikaa koirien kanssa rentouttavalle metsälenkille. Tai siis, oletin lähteväni. Tosiasiassa huomasin päätyneeni hermoja raastavalle hankisafarille yli polvenkorkuiseen, erittäin märkään umpihankeen. Olisin toki voinut perääntyä huomatessani metsän lumitilanteen, mutta kun kerran ollaan menossa, niin sitten mennään!

Täytyy sanoa, että en muista milloin viimeksi olisi ollut kotiin tullessa kengät sukkia myöten, samoin kuin housut yli polven korkeudelle saakka täysin läpimärät, kuin olisi uinut vaatteet päällä. Vaan täytyy sanoa, että kyllä oli koiratkin väsyneitä (märkiä ja haisevia..) sen umpihangessa kirmaamisen jälkeen!

Niin olisi ollut kauniit maisematkin, kun metsään pääsi, mutta kun kameran huomasi jättäneensä autoon puolen kilometrin lumisukeltamisen jälkeen, arvatkaa tekikö mieli kääntyä takaisin sitä hakemaan?

Tänään olin päiväsaikaan Maurin kanssa liikenteessä ihan kahteen pekkaan ja ehei, tällä erää ei todellakaan suunnattu metsään rämpimään hyisen lumivaltameren halki, vaan peltojen keskelle, jossa lumipeite karkaa sitä mukaan, kun päivät vierivät kohti maaliskuuta.. la-la-laa :)



Tykkään aivan hurjasti viettää aikaa ihan kahdestaan, kunkin koiran kanssa vuorollaan. Tahvo on aina ollut sellainen, joka on revetä liitoksistaan (riks, raks..) kun suureksi riemukseen huomaa, että otan vain sen mukaan. Maurilla on samanlaista huomattavissa ja se tykkääkin kovasti, kun ei ole ketään muuta huomioitava kuin vain se.

Mauri kun oli nuori (niin hurjan vanha kun nyt onkin) se aina jotain halutessaan teki ns. orava/pupujussiasennon, eli istua nökötti pyllyllään, etujalat ilmassa. Se olikin sille sitten helppo ottaa käskyksi, koska se sen mielellään tekee. Että ei sitten muuta kuin "orava!"

"Minä olla orava, minä saada herkku"

Koirien "puruvarasto" myös alkoi ammottamaan tyhjyyttään, joten tänään sitten koukkasin hakemaan vähän järsittävää ja herkuteltavaa. Olen erityisesti yrittänyt löytää kunnon puristeluita, jotka kestäisivät varttia kauemmin tuon petolauman hampaissa. Saa nähdä kuinka nyt löytämäni kestävät.

Niiden lisäksi mukaan sitten tarttuikin niin kuivattuja poronkeuhkoja, kananhelttoja, lampaankorvia kuin vasikanhäntiäkin - siis naminami, kuinka hyvältä kuulostaakaan, maistuis varmaan sullekin? Koirien mielestä pakkausten tuoksu oli selvästi hyvin makunystyröitä hivelevää, itse täytyy olla kyllä eri mieltä...


Ja sitten, taas menin sen tekemään... ostin leluja! Koirien, eli käytännössä Maurin, lelulaatikko pursuaa ylitse ja leluja on pitkin lattioita, mutta kun löytää sopivia pehmoja, niin kummasti niitä tulee ostetuksi. Sisäinen lapseni iloitsee ;)

18 kommenttia:

  1. Oi kun hän on ihana. Meillä on Halla suomenlapinkoira. Riemuloikkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halla-nimestä tuleekin ihan lapinkoira mieleen :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Meidän pihalla ei muuten oravia näy, niin onneksi on tällainen "astetta isompi" kurre sitten edes.

      Poista
  3. Mauri on aivan ihana orava! :)

    VastaaPoista
  4. Voi miten suloinen Mauri on. Kyllä nyt lumi on märkää ja upottava hankipaikat. kyllä se varmasti harmitta kun kamera jää pois silloin kun sitä välttämättä tarvitsisi Minullakin on välillä jäänyt kamera
    pois sitten harmittelen Hyvää viikonloppua. Koita nyt pitää itsesi kuivana,ettet vilustu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei lenssu iske, kun vasta paranin ;-)

      Poista
  5. Sehän on hyvin, jos vartinkin kestää puruluu. Meillä mennään sellaisilla alle 5min ajoilla o_O Legendat kultujen ruokahaluista ei ole liioiteltuja. Ahmatti mikä ahmatti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että aika iso ja jykevä luu saa olla, että onnistuu sen vartin kestämään. Jokseenkin turhauttavaa, kun ei meinaa löytää mitään kunnon kestäviä luita, mokomia "paperisia" pötkylöitä vain.. :)

      Poista
  6. Toi on kyllä parasta, kun käy kahdestaan koiran kanssa lenkillä, koira saa siinä jakamattoman huomion ja nameillakin on helpompi palkata. Lisäksi, jos on vapaana, niin on niin helppo vahtia yhden koiran menoa ja selvästi koirakin nauttii siitä kahdenkeskisestä ajasta :) Mikä siinä vaan on, kun se aina välillä unohtuu, eikä muka jaksa lähteä useammalle lenkille, voisihan ne lenkit olla sitten lyhyempiä per koira :) Ihana tuo orava, repesin ääneen, mikä suloisuus! Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä etenkin Mauri ja Tahvo ovat niin liimattuja toisiinsa, että kun ne ovat mukana kumpikin, huomaavat suurimmaksi osaksi vain toisensa. Tekee siksi ihan hyvää erottaa "veturi ja hiilivaunu" toisistaan aina välillä ja näyttää että minäkin olen olemassa ;)

      Poista
  7. Kyllä osaakin olla nätti koira tuo Mauri, ja minä en todellakaan usein rakastu koiriin!

    Kelpaisikohan joillekin koiraihmisille vaikka kaninjalat tai -korvat? Ei varmaan, yök.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kaninkorvat varmasti olisivat koirille herkkua. Eläinkaupoissahan myydään jäniksenkorvia, uppoavat koiriin kuin kuuma veitsi voihin ;)

      Poista
  8. Voi Mauri, kuinka oletkaan ihana! Aikamoinen herkkuvalikoima :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pirkkoinkeri, kuinka oletkaan oikeassa! :D

      Poista
  9. Voi ihana Mauri! Laatuaikaa koirille. kuulostaa ihanalta :-)
    Meillä onneksi vaan yksi karvaturri ja ei silti meinaa aika riittää aina Nellallekkaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaavat minunkin olemassaolon aina paremmin,
      kun ei ole muita koiria ympärillä.. ;)

      Poista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)