sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa

Tulen nykyään melko usein miettineeksi hetkessä elämisen taitoa, elämän arvostamista nykyisellään. Haaveet ovat elämässä tärkeitä, mutta elääkö voimakkaammin hetkessä vai haaveissaan, onkin kenties se merkitsevin seikka. Tulevaa ei voi vielä elää, eikä mennyttä elämää elää uudelleen, joten elämä on juuri nyt.

Nykyisin kun vaikka istuskelen illalla sohvalla, oman kodin seinien sisällä, yksi koira jaloissa rapsuteltavana ja toinen pää sylissä siliteltävänä, kissa käppyrällä sylissä hurisemassa, tai kökötän katselemassa kanojen kotkotuksia ja pupujen pompotteluja, huomaan ajattelevani, että tässä se on: haaveeni, elämäni.

Lapsena unelmoin, että joku päivä minulla on kolme koiraa ja muita eläimiä - tosin en muista, mitä mahdoinkaan näillä "muilla eläimillä" ajatella. Lapsen mielikuvituksen ja unelmien rikkauden huomioiden, ne saattoivat olla vaikka omenapuun latvaa kurkottelevia kirahveja tai lentäviä elefantteja.

Aikuiseksi tultuani en enää yhtä kirjaimellisesti ajatellut mitään tavoitteellista koirien lukumäärää, mutta liekö sitten alitajuista vai silkkaa sattumaa, että koiria tänä päivänä vain on kuin onkin juuri se kolme.


Ja kuten huomata saattaa, eihän se eläinmäärä niihin koiriin suinkaan jäänyt - niitä "muitakin eläimiä" tuli. Kirahveja, siivekkäitä norsuja tai muita oletettavia unelmalemmikkejä ei ainakaan toistaiseksi ole tässä talossa näkynyt, mutta hieman realistisempia kyllä. Tällä hetkellä kaneja, kanoja ja kissoja.

Myönnettäköön, että kissat eivät varsinaisesti kuuluneet tämän koiraihmisen alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta kun kissahöpsö mieheni sellaisia perheeseemme halusi, niin olen oppinut ajan saatossa hymyilemään niidenkin hyrinöille ja tassujen kipristelyille. Ja tietysti ylipäänsä sille, että on eläinrakas aviomies - vaikka nyt mokoma onkin kissaihminen.

Kesällä tämä ihana onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunne vasta huikea onkin, kun voi karvoilla kyllästetyn sohvan sijasta istuskella puutarhatuolissa ja katsella tätä kaikkea ihanuutta, josta on niin onnellinen. Pelkästään se ympäröivä luonnonrauha on kaltaiselleni metsänpeikolle kuin kultaa itsessään - ilmassa iniseviä itikoita lukuun ottamatta.


Kesä on aika, jolloin saa puput pihalle lyhentämään nurmikkoa hampaillaan ja kaivelemaan sinne samalla kuoppia (joihin myöhemmin kompastua) ja kanat pyllistelemään pusikoihin matoja tonkimaan. Täydellistä, niin täydellistä.


Se, että elää tässä hetkessä ja arvostaa sitä, ei tietenkään poissulje haaveita, jotka usein ovat elämässä kantava voima. Haaveita on minullakin, ne ovat ikään kuin hentoisia, hieman kauempana edessäpäin leijailevia ajatuksia. Elämältäni ei lähde matto alta jos haaveeni eivät koskaan toteudu, mutta toteutuessaan ne värittäisivät sitä kultaakin kauniimmaksi.

Haaveista huolimatta, elämä on tässä ja nyt.
Kaiken karvan keskellä.

8 kommenttia:

  1. Onpa ihanat kesäiset tunnelmat. Vehreitä ja vihreitä maisemia tuli ihan ikävä. Hauska muuten tuo kanakuva!

    Meillä muuten ihan sama. Minä olen koiraihminen ja mies rakastaa kissoja. Vaikka oman kissan myötä olen itsekin oppinut kissojen sielunmaisemaa ymmärtämään. Toisinaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo näky, mikä kanakuvassa näkyy, on kesäaikaan täällä hyvin yleinen. Usein näkyy pelkkä pyrstö, joka hiljalleen liikkuu pusikon uumenissa. Sitten aina välillä jostain pusikon keskeltä nousee kukon pää, kun se kurkistaa ympärilleen, ettei vaara vaani akkalaumaa! :D ♥

      Mukavan myötätuntoista, kun on muitakin perheitä, joihin on siunaantunut kissahöpsö mies. Välillä mietin, että kun se yksi kissa tuli, niin missä vaiheessa niitä on kolme päässyt tänne hiipimään?!

      Poista
  2. Hyvä postaus Marika! Kyllä eläimet antavat niin paljon rakkautta ja jaksua elämään ja he jos kukaan ovat aidosti rehellisä ja aina niin hyväntuulisia ja onnellisia, jos vain rakkautta saavat ja saavathan he.
    Elämä on tässä ja nyt.

    Onnea ja iloa 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea ja iloa Sinulle tähän vuoteen Sirkka ♥

      Poista
  3. Hyvää Uutta Vuotta sinne eläinmaailmaan! Miten ihmeessä ehdit kaikki hoitaa, vai onko se niin, että nämä hoitavatkin sinua ja teitä, kun kissatkin otetaan huomioon. Rohkenenko edes paljastaa, että olen kissaihminen (allerginen :-o). Olen kyllä yhdellä kauppareissulla nähnyt toooosi ihanan mustavalkoisen pienehkön koiran, jonka rodunkin otin jo selville, mutta sitten hukkasin nimen. Se kun oli harvinaisempi versio, mutta kyllä se löytyy, jos aika tulee. Niin vielä, jos meillä olisi vähänkin suurempi tontti, niin ottaisin muutaman ruskean kanan. Olen nähnyt niitä Ainalla ja ne ovat ihania, ihania, viisaita kuin mitkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa olla pitkälle niin, että kun jostain asiasta tulee rutiini, niin se vain menee ikään kuin huomaamatta. On paljon ihmisiä joilla on paljon, paljon enemmän eläimiä kuin meillä, mutta niin he vain kummasti kaikki hoitavat :)

      Minä olen jo vuosia tottunut siihen, että eläimiä on enemmän, niin sitä ei oikeastaan osaa edes ajatella, millaista olisi kun näin ei olisikaan. Saattaa olla, että mikäli eläimiä ei yhtäkkiä olisikaan, niin miettisin että "kuinka tätä aikaa on näin paljon?!" :D

      Poista
  4. Moi! Mie olen kans jo jonkin aikaa ihan tietoisesti pyrkinyt olemaan paremmin läsnä. Edes tässä päivässä. Joskus jopa tässä hetkessä :) Joo valituksella ja epäoikeudenmukaisuuden pohtimisesta ei tule kuin itselle päänsärkyä. Eläimistä on suunnattomasti iloa silloin kun näkee että ne ovat onnellisia. Niin kuin sinun kanasi :) ja kukkosi :) ja pupuloiset ja ja.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hetkessä elämisen taito on ihan oikeasti todella voimaannuttavaa. Hetket ja päivät eivät vain livu ohitse, vaan ne kokee aivan eri tavoin. Toki elämässä on niitäkin aikoja, kun sitä yksinkertaisesti vain lipuu halki päivien, ehtimättä, kykenemättä tai muistamatta pysähtyä hetkeen.

      Tuo on myös totisinta totta, että nimenomaan onnellisten eläinten näkeminen tuo sitä iloa. Siksi se onkin eräänlaista vastavuoroisuutta - saada eläimet voimaan hyvin, jolloin itsekin voi sitten hyvin.

      Poista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)