10. marraskuuta 2014

Kuonolaisten kokoontuminen

Aloitin tämän uuden blogin jo reilu kuukausi takaperin, mutta varsinaisesti homma ikäänkuin lähti käyntiin reilut parisen viikkoa sitten. Silloin myös aloin vinkata uuden blogin olemassaolosta ja on ollut mukava huomata, että jo parissa viikossa on lukijoita löytänyt niin mukavasti paikalle uutukaiseen blogiimme ☺

Vaan asiasta aidanseipääseen. Kuten aikaisemmassa postauksessa jo mainitsin, oli lauantaina tulossa Helsingissä Maurin suvun jälkeläisseurantatapahtuma. Siellä olimme - ja sen kyllä varmasti kuuli jokainen kilometrin säteellä oleva. Paikalla oli nimittäin monta juoksuista narttua, mikä tarkoittaa että Maurista lähtevä ulina veti vertoja kojoottien kuutamoserenadille tai paikallisen paloseaseman palosireenille.


Paikalla tapahtumassa oli monien muiden sukulaisten lisäksi Maurin isä, emä ja yksi velipoika. Erityisesti Maurin isän näkeminen ilahdutti kovasti, sillä turrella on tällä hetkellä ikää jo 10½ vuotta ja siitä huokuikin ihana elämänkokeneen koiran seesteisyys. Hieman jo harmaanassuinen isukki:


Tapahtumassa oli myös koirien verinäytteiden ottamista, lapinkoirilla ilmenneen OI-sairauden tutkimiseen. Mielelläni näihin hyödyllisiin tutkimuksin osallistun (eli laitan Maurin osallistumaan) joten kävimme omalta osaltamme osallistumassa ja luovuttamassa verta - Mauri luovutti verta ja minä katselin vieressä henkisenä myötätunnon pilarina.

Tammikuu 2014

9 kommenttia:

  1. Mauri on komea poika kerrassaan =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti komistuu kun tulee tuota ikää lisää, alkaa näyttämään jo "mieheltä" :)

      Poista
  2. Kiitos, kun kävit jättämässä viestin♥
    Mauri ON kaunis koira ja talvesta tykkään minäkin...odottelen jo lunta ja kauniita pakkaspäiviä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava huomata, että olet jotain kirjoitellut sinne itsestäsi, aloin tosiaan miettimään kun ei ole pitkään aikaan kuulunut sen suru-uutisen jälkeen.. ♥

      Poista
  3. Kaunis tuo teidän koirulinne. =) Miten on, onko tällä rodulla hankala luonne, niin kuin olen kuullut muilta omistajilta? Ne ovat ainakin kauniin näköisiä koiria....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, piti ihan kahteen lukea, että oliko tuossa tosiaan samassa lauseessa mainittu lapinkoira ja hankala! :D
      Siispä kiinnostukseni ihan kunnolla heräsi, että millä tavalla jotkut omistajat ovat kuvailleet rotua hankalaksi?

      Lapinkoirahan noin yleisesti ottaen on mitä mahtavin perheturre. Se on luonteeltaan äärimmäisen ystävällinen tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä kohtaan, hyvin hellyydenkipeä ja seurallinen. Pitkälti tuon luonteen takia minä olenkin niin äärimmäisen rakastunut tähän rotuun :)

      Jonkin verran näkee hyvin haukkuherkkiä lapinkoiria, mutta se ei sinällään ole ihme, kun kyseessä on pystykorva - eli kyllä se haukkuu jos ei opeta olemaan hiljaa. Monilla on sellainen harhakäsitys, että "ne vain haukkuu, ei niitä voi opettaa hiljaiseksi" mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tottakai kaikki on aina yksilöitä, oli rotu sitten mikä tahansa, eli lapinkoiriinkin varmasti mahtuu erittäin innokkaita haukkujia, jotka eivät ole vähentäneet haukkumisherkkyyttä, tiiviistä opettamisesta huolimatta.

      Maurihan on todella hiljainen, en ihan heti edes muista milloin muistan sen viimeksi haukahtaneen. Taisi se viikko takaperin haukahtaa kun kivoja herkkuja tuovia vieraita kävi? :)))

      Poista
  4. On koira myös minun makuuni.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi16.34

    Mahtavia kuvia! Olet todellakin hyvä kuvaaja :) t. Heli

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)