10. marraskuuta 2014

Kaniesittely - Saku

Siitä on jo yli kymmenen vuotta kun kanit pomppivat elämääni. Se tapahtui ensin pienen risteytyspupu Lotan muodossa, joka seuranamme elikin lähemmäs 8-vuotiaaksi. Jos minulta olisi kysytty, olisin toivonut ajan olevan vielä pidempikin, mutta elämä päätti toisin, kun Lotta eräänä päivänä nukkui ikiuneen.

Se millainen eläin kani on, yllätti minut täysin ja samoin yhä tänä päivänä sama asia yllättää monet muutkin ihmiset. Mikäli kaneihin ei ole päässyt tutustumaan juuri lainkaan, voi mielikuva niistä olla hyvinkin ontto tai yksinkertainen. Totuus on kuitenkin huomattavasti värikkäämpi.

Kani on hyvin seurallinen - riippuen toki niin yksilöstä kuin rodustakin. Sen omanlaisesta luonteesta saa mielestäni nauttia parhaiten silloin, kun sillä on mahdollisuus jaloitella mahdollisimman paljon vapaana ja näin ollen valita itse joko lähempänä tai kauempana olemisen ihmisestä, oman luonteenmukaisen halunsa mukaan. Seurallinen pupu on väkisinkin hymyä aiheuttava, sillä lattialla edessäsi takajaloilla huomiotasi kerjäävä, tai aivan takanasi kulkuasi seuraava pupu on mitä hellyttävintä seuraa ☺

Vaan nykyisistä kaneistamme vanhin on Saku, joka on syntynyt 22.2.2009. Saku tuli meille vuonna 2010, jolloin aloin kasvattamaan valkoista sinisilmäistä kääpiöluppaa. Sakun komeaa ulkomuotoa olikin alusta asti tarkoitus hyödyntää jalostuksessa ja se olikin ajan kanssa isä peräti neljälle poikueellemme.


Minulle oli alusta asti itsestäänselvää, että Saku asuu meillä koko loppuelämänsä ajan. Siispä kun katsoin pojalla olevan tarpeeksi jälkeläisiä jatkamassa sukua, vein sen kastraatioon, jotta se saisi mahdollisuuden elää lajitoverin seurassa.

Tänä päivänähän niitä lajitovereita riittääkin, kun kaikki viisi kaniamme asuvat yhdessä, mutta nykyistä järjestelyä ennen ehti Saku asua ensin kaltaisensa valkoisen sinisilmäisen kääpiöluppatytön kanssa, jonka jälkeen kesällä 2014 tuli uusi kaveri - leijonanharjastyttö Fiona. Sakun ja Fionan totutus kävi suorastaan kuin Strömsössä konsanaan, sillä 15 minuuttia ensitapaamisesta, olivat ne jo hyvää pataa keskenään.




Saku on aina ollut äärimmäisen laiskanletkeä tapaus, joka arvostaa lähinnä täydellistä rentoutumista ja täyttä ruokakippoa, muu on täysin sivuseikka. Koska rakkaalla lapsella on monta nimeä, Saku tuleekin yleensä kutsutun nimillä Sylipötkö, Pappa tai Lötköpappa. Se on sylissä kuin pullataikina, joka pehmeästi hyllyy ja rennosti lyllyy.

Sakun letkeän luonteen ja erinomaisen käsittelyn vuoksi se on aina ensimmäinen ehdokas lähtemään mukaan matkaan, kun saan kutsun viedä pupuja esittelyyn erilaisiin tapahtumiin, joihin on aina mukaa lähteä ilostuttamaan lapsia töpöhäntien kanssa. Ja tekeehän toki esimerkiksi kynsien leikkaamisesta suorastaan naurettavan helppoa, kun pullataikinan voi asetella pötkölleen pönöttämään... ☺

13 kommenttia:

  1. Anonyymi7.37

    Saku on periyttänyt paitsi komeaa ulkonäköä, myös rentoa ja ystävällistä luonnettaan! Aatos-poika, joka on myös seurankipeä sylipötköttäjä ja nykyään alkuajoista poiketen jo varsin siistikin, lähettää isukille terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkisinkin aina naurattaa, kun Sakun lapsien tai lapsenlapsien omistajat ihmettelevät, että miten voi olla niin äärettömän sottainen kani. Saku on niin hyvin periyttänyt sitä rennon homssuista elämänasennettaan :D

      Sakukin on nyt vanhemmiten tullut siistimmäksi, mikä on sinällään aika hassua, kun voisi kuvitella asian menevän juuri päinvastoin. Tosin, esimerkiksi porkkanaa syödessään se yhä sotkee siihen koko naamansa otsaa myöten ja en voi kuin ihmetellä miten tämä tapahtuu.. :)

      Rapsutuksia Aatokselle ♥

      Poista
  2. Tuo on kyllä ihan totta, että helposti kaneista saa sen kuvan, että ne ovat tylsiä ja melkein jokainen aina kysyy että "mitä hyötyä nuista on?"
    Mulla on toinen kani sellanen, että pyörii jaloissa ja tykkää muutenkin olla luona, sylissä ei tykkää olla yhtään. Toinen kani taas on todella arka, joutunut vaihtamaan usein kotia ja ei luota ihmisiin.
    Ihana kuulla, että kanit saa olla sulla koko elämänsä, niistä on aivan liikaa ylitarjontaa ja todella harvat saavat olla samassa kodissa koko elämänsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän monella ihmisellä on sellainen ajatus, että kaikesta ylipäänsä täytyisi olla aina jotain hyötyä. Ja se tosiasia, että monelle ihmiselle pelkästään yhden tai toisen eläimen olemassaolo ja läsnäolo on jo tärkeää, on täysin käsittämätöntä, ellei siitä eläimestä voi hyötyä jotenkin näkyvämmin. Onneksi on meitä jotka tietää paremmin.. ;-)

      Minulla on kasvatuksesta lähtenyt monta kania uusiin koteihin. Kun itselläni on ollut enemmänkin kaneja, on ollut aina mukavaa, että kanit ovat ns. jalostusuran jälkeen päässeet kotiin, jossa saavat kaiken huomion.

      En ylipäänsä ole koskaan kasvattaessanikaan halunnut itselläni pitää kotona kovin montaa kania. Mitä vähemmän kaneja, sen suuremmin ovat saaneet elää lemmikkikanien asemassa, koska aikani riittänyt paremmin jokaiselle. Silti on tuntunut aina mukavalta kun joku aikuinen kani on muuttanut uuteen lemmikkikotiin ikäänkuin kaiken huomion keskipisteeksi. Elämään sellaista täysipainoista kaninelämää, jollaista kaikille toivoisin.

      Meillä Sakun lisäksi myös Miina on kasvatuksesta kotiinjäänyt. Se on itseasiassa ihan ensimmäinen valkoinen sinisilmäinen kanini, se josta kaikki ikäänkuin lähti liikkeelle. On siis luonnollista, että Miina ei meiltä lähde kuin kulumalla ;)

      Poista
  3. Saku olisi mitä parhain paijattava dementoituneille vanhuksille. Tälläinen lempeä kani saisi muistot palaamaan edes hetkeksi,
    Suukkoja Sakulle, olet suuremmoinen kani ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tätä hieman miettinytkin, kun tiedän joidenkin vierailevan vanhainkodeissa erilaisten eläinten kanssa. Tiedän jopa ihmisen, joka vieraili vanhainkodissa VUOHEN kanssa! :) Kovasti siellä olivat kuulemma vanhukset tykänneet lempeästä vuohesta :)

      Poista
  4. Oi oi ihania kuvia kiitos :)

    VastaaPoista
  5. Voi ei miten hellyttävä toi viimenen kuva, ihana! Muutenkin mukava postaus, kanit on vallottavia otuksia :)

    VastaaPoista
  6. Nyt olisi kyllä söpöysvaroitus ollut paikallaan =D. Siis ihan yli söpö postaus, ihania <3!

    VastaaPoista
  7. Kauniita kuvia ja tosi kiva blogi ja sait muuten uuden lukijan! :)

    VastaaPoista
  8. Anonyymi21.01

    Eihän näistä voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Etenkin nuo kaksi alinta kuvaa ovat aivan mainioita. :D

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)