20. lokakuuta 2014

Viimeisten lehtien aikaan

Tykkään usein tehdä sitä, että nappaan yhden koiran mukaan jonka kanssa kahteen pekkaan sitten käyn jossain. Tämä ns. matkakohde riippuu jonkin verran siitä, kuka koirista on mukanani.

Tänään oli "mauripäivä", eli nappasin Maurin mukaani ja matkasimme sinne mihin nokka näytti. Ja se näytti Aulangon puistometsään kävelemään. Nappasinpas samalla kamerankin mukaan, niin tuli jokunen uusi kuva näpsäistyä poitsusta! ☺

Aulangolla metsään kun käveli tarpeeksi pitkälle, niin hiljaisuus oli aivan käsinkosketeltavan kaunis. Alkaa marraskuuta kohti kulkiessa luonnon karuus tulemaan esiin, mutta vielä näkyi mukavia värilänttejäkin siellä ja täällä. Tosin, suurimmaksi osaksi puut olivat jo täysin ilkosillaan, heitettyään vaatteensa ympärilleen maahan.

Metsän halki kuljettuamme saavuimme lopulta karhuperheen luokse, eli kallioon tehdyn veistoksen luokse. Tästä onkin itseasiassa jo jokunen vuosi ehtinyt kulua, kun olen käynyt viimeksi karhuperhettä moikkaamassa. Tuklevastihan se siellä kuitenkin nökötti, kuten aina ennenkin. Siellä alhaalla ollessamme havaitsi Mauri ylhäällä kalliolla jotain mielenkiintoista ja oli oitis tarkkaavaisena poikana.


Kun karhuperhettä käy tervehtimässä näin useamman vuoden tauon jälkeen, niin tottahan toki se täytyy Mauri tunkea siihen kylkeen kiinni ja ottaa kuva. Hienostihan tuo poitsu tuohon sopii, ehkä aavistuksen vaaleampisävyisempi kuin itse patsas? Aavistuksen?

Kallioportaita kun kiivettiin ylös, niin Maurin jo alhaalla ylös kalliolle osoittama mielenkiinto senkuin lisääntyi askel askeleelta. Pikkuhiljaa alkoi piipitys, läähätys, pyöriminen ja aivan hirveä vauhkoontunut vetäminen, joka vain lisääntyi kokoajan.

Kun pääsimme ylös, oli Mauri jo täysin kierroksilla, kuola valui ja silmät seisoivat päässä ulinan kaikuessa kiviseinämistä. Sitten ohitsemme kulki pariskunta koiran kanssa ja oivalsin: juoksuaikainen narttukoira! Koko loppumatkamme sitten olikin yhtä suurta myllerrystä, kun Mauri oli täysin seitsemännessä taivaassa.

Kun jätettiin narttukoiran tuoksuinen Aulangon puistometsä taaksemme, niin suuntasimme pitkästä aikaa koirapuistoon. Huomaa, että siellä käymisestä on vierähtänyt aikaa, sillä Mauri oli ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia kuin vanha kumisaapas, joka töpötti eteenpäin ymmärtämättä, miksi karvakavereita on ympärillä niin useita. Vaan sitten se rentoutui ja löysi mukavia, vauhdikkaita kavereitakin! ☺

Loppuun vielä otos kuvankauniista Aulangosta. Kuten sanottua, suurin osa puista on jo riisunut kesävaatteensa, mutta ainakin yksi puu oli vielä kauniissa punassa lammen rannalla ♥


 

7 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat Maurista... siitä onkin aikaa kun tuolla patsaalla on tullut käytyä....

    VastaaPoista
  2. Siellä se patsas aina vain olla nököttää, odottelemassa vierailijoita :)

    VastaaPoista
  3. Mauri on kyllä upean näköinen, tykkään tuosta karhukuvasta kovasti ♥ Rapsutukset ihanalle koiramallille!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi11.56

    Kauniita kuvia ja muutenkin kiva postaus! Tarkoitukseni oli käydä lukemassa tämä uusin postaus, mutta en malta olla viipymättä blogissasi pidempäänkin :D ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalan paljon ei vain ole vielä juttuja luettavaksi, kun on niin uudenkarhea kokonaisuus. Vaan kun tässä vauhtiin pääsee, niin jutut ei ota loppuakseen ;)

      Poista
  5. Ihanat koirakuvat. Itse elän suomenlapinkoiran ja kissojen kanssa.

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)