24. syyskuuta 2014

Tästä se lähtee

Lämpimästi tervetuloa uuteen blogiimme, niin tutut kuin tuntemattomatkin. Uusi blogi aloittaa siitä, mihin vanha jäi - niin eli mihin? Karvojen leijailuun ja sulkien pöllyämiseen, ihan siihen tuttuun ja turvalliseen.

Vaan, mitä meille kuuluu? Aloitetaan vaikka siitä tosiasiasta, jonka jokainen varmasti on jo huomannutkin: kesä on ohitse. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki pupumme ovat siirtyneet syksyn sateista sisätiloihin ja kanatkin haluavat viettää yhä lyhyemmän aikaa päivisin ulkosalla.

Reilu viikko sitten olin parin pupun kanssa eräässä syystapahtumassa esittelemässä pupuja lapsille. Mukanani oli perheen vanhin ja nuorimmainen pupu, Saku ja Fiona. Lapsia kovasti huvitti pupujen luonne-erot, Sakun ollessa kuin vetelä pullataikina, Fionan kirmaillessa korvakarvat väristen.

Fionalle tulikin vastikään ikää tasan puoli vuotta. Iso neiti jo, mutta silti yhä niin pikkuinen. Mahdankohan koskaan osata ajatella Fionaa isona pupuna, sen ollessa aina tuollainen pörröpallo.


Saku on aina ollut äärettömän vetelä tyyppi, mutta entistä huvittavamman sen pyylevähköstä ulkoasusta tekee leuan alle ilmestynyt pieni kumpare - leukapussi! Noh, talvi tulossa ja kaikkea niin vararavintoa täytyy toki kerätä..


Itse tapahtuma oli kaikinpuolin mukava, sillä sen lisäksi että puput saivat monia ihailevia katseita, oli sää aivan kertakaikkiksen loistava, paikka täydellisen ihana ja tapahtumassa oli tarjolla niin grillimakkaraa kuin muurinpohjalättyjäkin, luonnollisesti mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

Vaan mitä noin yleisesti ottaen tulee pupuihin, menossa on juuri operaatio, jonka tavoitteena on saada kaikki viisi kaniamme asumaan yhdessä tilassa. Totutus on mennyt yllättävän hyvin, ainoa jääräpää joka laittaa kapuloita rattaisiin, on Miina. Pikkumummu, joka hempeydestään huolimatta saa pienet sarvet päähänsä, aina kun se näkee muita kaneja.

Tänään olivat Saku, Paavo, Ella ja Fiona jo käyneet läheisesti lepäämään yhdessä, mutta Miina mökötti myrtyneen näköisenä toisessa paikassa. Tuumasin siinä katsellessani, että puuttui vain pikkuiset myrskypilvet leijailemasta sen pään päältä.. ☺

Yksi "pottapääkin" perheessä majailee tällä hetkellä, sillä viime viikolla Tahvo joutui kastraatioon. Sen keväällä sairastama eturauhasvaiva uusiutui entistä rajumpana, joten enää emme edes harkinneet hoitoa Tardak-piikityksellä, eli hormonihoidolla, koska vaiva vain uusiutuisi sen vaikutusajan jälkeen jälleen uudelleen.

Päädyttiin eturauhasvaivan suhteen lopulliseen hoitoon, kastraatioon. Tahvo-parka pääsi palleistaan ja joutunut pitämään kauluria, jotta leikkaushaava pysyisi rauhassa lipsukieleltä.

Anovasti se tapittaa harva se hetki, josko joku heltyisi olemaan armollinen ja irroittamaan sen inhottavan potan päästä, mutta koiranpentu-katse ei ikävä kyllä toimi. Potta on ja pysyy tämän viikon loppuun.

Kunhan tämä pottakoitos on ohitse, päästään sitten taas Tahvonkin kanssa nauttimaan luonnon tuoksuista, eli metsälenkkeilemään ☺


  


12 kommenttia:

  1. Fiona on kertakaikkiaan hellyyttävä ja Saku... voi miten ihana söpöläinen :)
    Kauniita kuvia! Voi Tahvo parkaa...
    Kiva että jatkoit blogin pitoa!
    Auringonkukka... ihana pikku aurinko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei bloggaaja raidoistaan pääse, blogi vain on oltava :)

      Poista
  2. Ihania palleroita nuo sinun pupusi!
    Niin kauniita syksyn kuvia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palleroisia pulleroisia :)
      Ja kiitos!

      Poista
  3. Kiva lukea taas kuulumisianne :-) Tahvolle paranemisia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meistä sitten eroon päässytkään :)

      Poista
  4. Ihana elämä sinulla ja eläimillä.
    Kauniita kuvia.
    Tahvolle hyvää vointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahvo alkaa olemaan jo paremmassa kunnossa, mikä on erittäin hienoa! Eturauhasvaiva alkaa hellittämään nyt kun kastraatiosta on kulunut viikko, mikä ihana helpotus.. :)

      Poista
  5. Kauniita kuvia ja kiva ulkoasu uudella blogilla :) Tahvolle pikaista paranemista, ihan 100% oikean päätöksen kyllä teit. Muistaakseni tuo piikki on vielä semmonen, että se ei edes loputtomiin auta vaikka sen uusii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tämä kyllä ehdottomasti oikea päätös, ei tarvitse enää stressata, että milloin taas iskee sama ongelma seuraavan kerran. Se kun on vielä niin viheliäinen vaiva, että alkaa oireilemaan siinä vaiheessa, kun eturauhanen on jo turvonnut ihan kunnolla.

      Poista
  6. Oiii, ihanaa, et oot saanu uuden blogin pystyyn! Mielenkiinnolla seuraan teidän jengin juttuja (:

    VastaaPoista
  7. Kyllä on ihanan lutuisia karvakavereita täällä!

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)