5. marraskuuta 2016

Kun sydämesi sammuu

Tämän viikon alussa tein raskaan päätöksen, joka sattui niin paljon ja niin syvälle sydämeen, että tuntuu lähes repäisseen sen rinnastani matkallaan. Sain nimittäin vihdoinkin voimaa tehdä päätös Tyynen kohtalosta, jota olen pyöritellyt mielessäni viikkojen ajan.

Rakas, 13-vuotias beaglemummumme nukutettiin maanantaina ikiuneen. Tein päätöksen sitkeästi hammasta purren, pitäen siitä väkisin kiinni, kunnes rakkaan sydän ei enää lyönyt. Omasta sydämestä lähti niin valtava pala ja jätti kipeän, niin hirveän, valtaisan kipeän kolon.


Mummu sai viimeiseen saakka elää niin, että vielä jalka nousi, häntä heilui ja uteliaisuus oli tallella. Monet vaivat jotka alkoivat liittymään seuraan, eivät ehtineet saada valtavia mittasuhteita - mummu ei koskaan joutunut tuntemaan todellista tuskaa, sellaista jota ne olisivat aikanaan mukanaan tuoneet.

Tunnen särkyneen sydämeni sopukoissa, että päätös oli täysin oikea ja täysin ajallaan, mutta hirveää ikävää ja surua se tieto ei poista. Tyyne ehti kuitenkin elää hienon elämän ja kokea ja nähdä monia asioita elämänsä aikana. Ja jättää mieleemme niin monia valtavia muistoja, etteivät ne unohdu meiltä koskaan.

Tyyne ehti pohjattomasta ahneudessaan kaikkien näiden vuosien aikana keksiä keinot ja tuumailla temput, joilla varastaa kaiken syötäväksi kelpaavan tavalla tai toisella. Ja vielä lähtiessään, kaikkein viimeiseksi, se onnistui vielä haukkaamaan sydämestäni valtavan palan mukanaan.

On niin ikävä, niin valtava, kipeä ikävä.
Lepää rauhassa rakas.

38 kommenttia:

  1. Kova paikka luopua rakkaasta lemmikistä! Aivan tuli tippa simään tätä lukiessa, niin hyvin muistan ne omat tunteeni silloin...kolmesta olen joutunut luopumaan vuosien varrella.
    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kun omat sanat eivät riitä, otan apuun jonkun muun kirjoittamat. Toivottavasti ne vähän voisivat tuskaa lievittää.

    "Astuin kyytiin iltasoihdun
    avaruuteen kulkemaan.
    Anteeks anna, että poistun
    Luokses jää sydämeni asumaan.
    Avaruuden tähtihaasta
    tassullani vilkutan
    ikiunen ihmemaasta,
    viestin kerron rauhaisan."

    Toivotan voimia koko perheelle<3

    VastaaPoista
  3. Voi Marika.Lähetän täältä ison lohduttavan halin.<3
    Tiedän tämän hetken surun ja tuskasi kovin hyvin.
    Itku tuli heti, kun näin Tyynen kesäkranssissaan, arvasin.
    Jouduin tekemään saman ratkaisun 3 vuotta sitten.Se viimeinen rakkaudenosoitus on niin raskas.
    Vaikka eron tuska on yli vyöryvä,kun antaa rakkaan ystävän sille viimeiselle matkalle, se kuitenkin on suurinta rakkautta uupuvaa ystävää kohtaan.
    Kunpa me ihmisetkin saisimme kokea yhtä kauniin ja rauhallisen lähdön.
    Voimia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pelännyt tätä hetkeä enemmän tai vähemmän jo useamman vuoden. Tyynellä on ollut niin äärettömän merkityksellinen paikka elämässäni, että olen aina miettinyt, kuinka kykenen ikinä tekemään päätöstä. Vaan sitä sitten kuitenkin yllättää itsensä: sitä vain yhtenä päivänä huomaakin, että kykenee laittamaan omat tunteensa sivuun ja tekemään päätöksen toisen puolesta. Niin sen vain täytyy mennä.. :'(

      Poista
  4. Suurinta rakkautta on päästää irti, vaikka se repiikin sydämen pirstaleiksi.

    Lämpimät osaanottoni suuren surun keskelle <3

    VastaaPoista
  5. Syvä osanottoni. Rakkaasta luopuminen on hirveää, mutta pääasia ettei lemmikki kärsi. Toivotan sulle voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin tämä. Ettei toinen joutuisi kärsimään. Siinä joutuu ikäänkuin väkisinkin asettamaan itsensä sivuun - että pystyy näkemään sen tilanteen lemmikin kannalta. Omat tunteet on vain pakko saada kuriin, että pystyy olemaan looginen. Se on niin kamalan raskasta, mutta tulee sitten kuitenkin kaiken surun keskellä hyvä mieli, että siihen kykeni.

      Poista
  6. Voimia isossa ikävässä ♥
    Noita ajatuksia olen minäkin viime aikoina pyöritellyt mielessäni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen omalla kohdallani huomannut, että kun se ajatus alkaa pyörimään mielessä, niin silloin se tarkoittaa sitä, että aika alkaa tulemaan. Se asian pyörittäminen mielessä on ikäänkuin sellaista omaa valmistautumista siihen, että sen kykenee kohtamaan todellisuudessa. Kun sitä pitkäänkin mielessään pyörittelee, se tulee lopulta jopa sellaisena helpotuksena, että vihdoin se on tehty. Ei ole enää stressiä, ei huolta - ei tarvitse pelätä sen rakkaan puolesta, että mikä päivä olisi huonompi.

      Poista
  7. Myötätunnon halaus, lohduttavia sanoja ei löydy. Saattelin myös tällä viikolla Ikäneidon viimeiselle matkalleen - Koirarouva sai kaverinsa pilvenlongalle kanssaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin, kun Tyyneä viimeiselle matkalle lähdin viemään, että kaksi kaveria odottelee "siellä jossain". Tyyne oli viimeinen jäsen meidän alkuperäisestä kolmikostamme: sekarotuinen Rudi kuoli vuonna 2009 ja colliemummu Milla 2012. Ja nyt oli Tyynen aika mennä perässä :'(

      Poista
  8. Osallistun suruusi, on vielä muistossa oman pikkuisen koirulin lähtö. He ovat aina sydämissämme.

    VastaaPoista
  9. Voimia sinulle. On se tuskallista luopua rakkaasta lemmikistä <3

    VastaaPoista
  10. Lämmin osanotto, kun jouduit hyvästelemään rakkaan perheenjäsenen! Tyyne oli selvästi suuri persoona, jota jää valtava ikävä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyyne oli todella, todella merkityksellinen. Tuntuu välillä jopa hullunkuriselta, että niin mahtava persoona edes voi poissa ollakaan. Vaikka ei kai lopulta poistu koskaan - ei Tyyneä voi tulla unohtamaan. Ei ikinä.

      Poista
  11. Osanottoni suureen suruusi <3. Eräs ystäväni lohdutti minua kerran, kun jouduin päästämään koiravanhukseni täältä ikuisuuteen, että mielummin päivä liian aikaisin kuin päivä liian myöhään. Kuten tiedätkin, teit oikean ratkaisun. Koirallasi oli loppuun asti hyvä elämä. Koita jaksaa! Menetyksiin ei ikinä totu. Ihana kuva mummustanne <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pitää niin paikkansa: mielummin päivä liian aikaisin, kuin liian myöhään. Mikäli ehtii mennä askeleenkaan liian pitkälle, sitä ei voi enää koskaan peruttaa - ei voi palata aikaan, kun olisi voinut luovuttaa kun oli vielä elämäniloa enemmän jäljellä.

      Poista
  12. Lämmin osanotto suruusi ♥. Ehkä suurinta rakkautta on päästää lemmikki pois, ennenkuin tuskat ja sairaus saavat vallan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän voi kyllä allekirjoittaa ehdottomasti. Tein vuosia sitten päätöksen, ettei yksikään eläin joudu liian kauan odottamaan - että pois pääsee silloin, kun vielä on elämänvaloa jäljellä.

      Poista
  13. Suru on varmasti suuri, mut teit inhimillisen päätöksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnetta onneksi helpottaa paljon se, että tuntee todella vahvasti, että aika oli oikea ♥

      Poista
  14. Voi, otan osaa suruunne. Päätös on vaikea, mutta onneksi meidän ihmisten tehtävissä kun aika koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Eläinten kohdalla on niin hyvä, ettei tarvitse katsoa toisen kipuja tai kärsimyksiä - voi tehdä sen päätöksen oikeaan aikaan ♥

      Poista
  15. Hei Marika! Osanottoni suruusi, täällä se kyllä ymmärretään! Me olimme yli vuoden Hymyn kuoleman jälkeen ilman koiraa. Niin lämpimät muistot Hymystä jäi, että otimme uuden bernin, Jymyn, se saa jatkaa Hymyn jäljissä.Jymy on nyt 14 viikkoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotostasi ♥ Kävin ihailemassakinn teidän bernivauvelin kuvia, niin suloinen ipana! :D

      Poista
  16. Ihan itku tuli, kun näin Tyynen kranssissaan. Näyttää niin samalta kuin tyttären Eevi-beagle, joka täyttää pian 10-vuotta. Ja tämä pohjaton ahneuskin kuullostaa niin tutulta, lintujen talipallotkin maistuvat paremman puutteessa.
    Minä "koira-mummo" pelkään koko ajan, milloin tämä vastaavanlainen suru-uutinen on Eevin kohdalla.
    Olet järkevä kun teit ajoissa ratkaisun, vaikka se on niin pohjattoman kipeä asia.
    Voimia suruun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on tasan viikko siitä, kun Tyyne lähti. Erityisesti kuvien näkemiset tekevät todella kipeää. Sitä vain katselee, että siinä Tyyne oli koko persoonassaan - miten uskomattomalta se tuntuukaan omalta mielessä, ettei ole enää.

      Tyynekin jossain vaiheessa elämää pisti paketin talipalloja kurkusta alas. Ja joskus vuosia sitten oli jollain ihmeen keinolla saanut korkealta seinähyllyltä hamsterin ruoat alas ja pistänyt ne napaansa. Myös kananruokaa se oli kerran ahminut 40kg säkistä ihan hirveän määrän, päästyään varastoon. Ja kauraakin upposi jossain vaiheessa.. Ja mitä kaikkea se ehtikään! Väkisinkin hymyilyttää.. :) ♥

      Poista
  17. Niisk... Ei tällaisia voi lukea kuivin silmin... :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni tiukinta tekee tällä hetkellä KUVAT. Kun tätäkin kuvaa katselen, niin ikävä on aivan hirveä..

      Poista

  18. Suurinta rakkautta on päästää kipeä lähtemään. Luopuminen on vaikeata. Ei kukaan halua menettää rakkaitaan.
    Voimia suruun.

    VastaaPoista
  19. Mua itseäni lohdutti ihan suunnattomasti tämä Kaija Koon sanoitus, hetkellä jolloin jouduin luopumaan elämäni koirasta, Jimistä. Toivottavasti tämä tekstinpätkä tuo lohtua sinullekin - voimia ♥

    Jos sua ei ois ollut
    niin olisin keksinyt sut
    ois susta samanlainen tullut
    mitään en ois muuttanut

    ohikulkijat luulee
    minun seinille puhuvan
    tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
    sua aina rakastan

    tahdon susta kiinni pitää
    vaikken sua oikeasti enää nää

    en tahdo irtikään päästää
    taas ilmestyt vierellein
    on pakko itseään säästää
    sen velkaa sulle jäin

    olet joka ikinen yön ääni
    kukkamerestä poimin sut
    hyvä ajatus sisällä mun pääni
    kun elämä on suuttunut

    oot valona mun tiellä
    silloin kun on vaikeaa
    hullummaksi olisin tullut vielä
    jos sua ei ois ollutkaan.

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)