14. syyskuuta 2015

Tiputarina & pupunyytit

Vielä kun lunta ei ole maassa, kanamme yhä viettävät mielellään päivänsä pitkin pihamaata kuopsutellen ja aurinkoisissa paikoissa rentotuen. Nyt olen uskaltanut päästää Leenun ja tiputkin jo päivisin "suureen maailmaan" jaloittelemaan, mutta tipujen ensimmäinen kerta ulkosalla pääsi pelästyttämään.

Nimittäin, päivänä jolloin tiputkin olivat ekaa kertaa Leenun kanssa ulkosalla, lähdin illalla sulkemaan kanalan ovea, havaittuani kanojen siirtyneen pihalta sisätiloihin. Tarkastettuani kaikkien kanojen olevan sisällä, huomasin yhden pikkuisen tipun puuttuvan. Etsittyäni ensin sisällä kaikki nurkat, otin taskulampun käteen ja lähdin pihalle etsimään. Tonttimme on yhtä pusikkoa pusikon perään ja kaiken tämän päälle oli jo aivan pimeää, joten pikkuisen tipun löytäminen tuntui täysin toivottomalta. Mitään ei näkynyt, mitään ei kuulunut. Kiersin pusikkoja, tarkistin piha-altaat, kurkin talon alta. Yritin koiraakin saada etsimään. Ei löytynyt tipua, vaikka kuinka yritin etsiä, joten luovutin ja myönsin itselleni, että tipu on kuollut.

Olin sitten jo sulkemassa ovea, sammuttamassa valoja ja poistumassa, kun asia vain vaivasi mieltä. Samalla vain mietin, mitä enää voisi tehdä, kun olen jo epätoivoisesti etsinyt lampun kanssa pitkin tonttia ja mitään elonmerkkejä ei kuulu tai näy? Sitten keksin: emokana kainaloon!

Idea joka hehkulampun tavoin pääni päälle räpsähti loistamaan, sai toivomaan jossain mahdollisesti yhä elossa lymyävän tipusen vastaavaan emon ääneen. Leenu itsessään kotkotti kiukkuisena, kun kävin sen nappaamassa kanalasta kainaloon, nappasin taskulampun toiseen käteeni ja suuntasin taas pihalle. Siellä sitten hiippailin pitkin pusikoita kanaraasu kainalossa, lampulla pusikoita sohien ja aina välillä Leenua taputellen, saadakseni sen vähän kotkottamaan - jolla se lähinnä taisi yrittää kertoa, että "älä ämmä lääpi siinä!"

Vaan mikä ilo olikaan, kun se tuotti tulosta! Yhtäkkiä jostain kuului aivan heikko pieni piipitys! Sitten alkoi kanakin jo vastaamaan piipitykseen ja piipitys voimistui. Lopulta, kana tietysti yhä kainalossa kaakattaen, löysin ryteikön läpi piipityksen alkulähteelle, jossa tipu nyt piipitti emolleen kokoajan. Sieltä se pikkuinen löytyi väsyneenä värjöttelemästä ison rikkaruohopusikon juurelta, kun tarpeeksi kaivoin.

Yön pikkuinen nukkui lämpöisessä emon alla keräämässä voimia ja seuraavana päivänä se olikin taas pirteä oma itsensä. Uskalsin sen päästää pihalle emon ja muiden piipittäjien kanssa. Leenu ulkoiluttaa tipupartiotaan ympäri pihaa ja aina välillä lysähtää johonkin sopivaan kohtaan ja kerää pienokaiset siipiensä suojaan viettämään lepohetkeä.

"Tiput? Mulla täällä mitään tipuja ole, kunhan vaan hengaan"
Aina yhtä uskollinen pihavahtimme Tahvo, kotoisasti myös Vahtinallena tunnettu, luonnollisesti katselee kanojen perään. Se pitää huolen, ettei mikään kärpästä isompi pääse tontille kanoja jahtaamaan.

"Ei mitään uutta länsirintamalta.. rauha maassa"

Viime torstaina puolestaan tapahtui pupurintamalla, kun Hilpu-tyttö sai odotetun pesueensa. Minipesueessa on kaksi poikasta, joista toinen valkoinen ja toinen luonnonharmaa x-kirjava. Kuinka mukavaa saada pitkästä aikaa edes yksi valkoinen napero ♥

18 kommenttia:

  1. Onneksi olit kekseliäs, eikä pikkutipu joutunut yöllä saaliiksi.Voin tosiaan kuvitella iloasi, kun eksynyt sitten löytyikin!Ihana mamma tuo Leenu, oikein kanaemon näköinenkin! :)
    Ja voi voi noita söpöliinipupunalkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyseinen tipu on selvästi hieman "erilainen nuori" sillä olen sen jo useamman kerran huomannut menevän hieman omia polkujaan. Itsenäinen tyyppi.. :)

      Poista
  2. Vahti on hyvä olla, niin ei vieraat koirat, ketut tai kanahaukat mellasta pihassa ja saa kanat olla rauhassa. Tosin koiralla ei saa olla yhtään metsästysvaistoa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahvon metsästysvaisto suuntautuu onneksi vain noihin pihaan pyrkiviin olentoihin :D

      Poista
  3. Voi onnea, että pikkutipu löytyi ehjin nahoin!
    Meilläkin odotellaan malttamattomana, kuoriutuuko yksikään Lempi Nugetin hautomasta kolmesta munasta. Tuota kanaemon ja tipujen välistä yhteiseloa olisi aivan ihana päästä näkemään vihdoin - meillä kun on aina Hempukka "kaapannut" Lempin haudontapuuhat, ja kuoriutumisen aikaan yrittää aina tappaa tipuset (joskus on siinä onnistunutkin). Nyt on Lempi saanut hautoa ihan itse, joten jännä päästä näkemään josko emo nyt saisi myös hoivata tipusensa hellyydellä niin kuin teidän Leenu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas Hempukka melkoinen akka! Kuulostaa itse asiassa aika erikoiselta tuo sen käytös, kun kanat ovat yleensä todella "kanaemoja" mikäli niillä on se haudontavietti olemassa. Olisiko sinun mahdollista vastaisuuden varalle pitää Lempi jotenkin erillään silloin kun se hautoo? Ei tulisi sitten Ei-Niin-Hempeä-Hempukka viemään hommaa?

      Toivottavasti teidän Lempi nyt saisi tiput! :)

      Poista
  4. Anonyymi7.56

    sä ymmärrät aika hyvin kanan sielunelämääkin sitten :) Äiti ja lapsi -juttu siivekkäillä pätee siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä kun oppii oivaltamaan tällaisia asioita - vastaisuudenkin varalle on sitten jo ns. korvan takana toimintaohjeita, jos tällainen tilanne joskus uusiutuu :)

      Poista
  5. Onneksi olit kekseliäs ja pikku tipu löytyi! Kanaemon siipien suojassa on pikku tipujen hyvä olla ja kun on vielä tuollainen vahtikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä elämä olisikaan ilman Tahvoa! ♥

      Poista
  6. Voi mikä tarina! Onneksi se sai onnellisen lopun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Kyllä jäi hyvä mieli, kun sitten kuitenkin vielä tuli lähdettyä etsimään! Oli ihanaa kun löytyi se pikkuinen värjöttelemästä sieltä pusikon juurelta ja pääsi lämpöiseen :)

      Poista
  7. Jayla17.11

    Voi ihanaa =) =)

    VastaaPoista
  8. Hui, kanahaukka kerran meinas viedä meiltä ison kanan pihalta. Ei ihan kerinny, kun kanat huomas nostaa metakan. Kylläpä pienestä nuo puputkin alkaa kehittyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä aina välillä kuulee ja lukee paljonkin, kun haukat on vieneet kanoja. Joskus niitä on liikkeellä ihan erityisen paljon! Tämän vuoksi meillä on aina Tahvo pihalla, kun kanat ovat pihalla.

      Kerran meillä oli supikoira yrittänyt pusikon takaa hiippailla pihalle, mutta Tahvo oli sen sitten tietysti huomannut ja räksytti sille sellaisella rähinällä, että supikoira ei uskaltanut edes liikahtaa. Kun se sitten lopulta lähti, niin kyllä muuten lähti lujaa.. :)

      Poista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)