keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Satunnaisia sattumuksia

Tulin tässä vastikään tuumailleeksi, kuinka tässä vilistävien vuosien varrella on koirien kanssa sattunut huvittavia tapahtumia, liittyen niiden rotuihin muiden ihmisten näkökulmasta.

Yksi kenties ikimuistettavimpia hetkiä Tyynen rikkaassa rotukirjossa on ollut hetki, kun lenkillä vastaan tullut jokseenkin herttainen mieshenkilö pysähtyi viereemme Tyyneä ihailemaan ja siinä sen luppakorvia lempeästi lerputellessaan heitti ilmaan kysymystä "onpas ihana ajokoiran pentu! Mikä sen nimi on?". Tähän minä hauskasti huvittuneena vastasin, että "se on beagle..".
 
Vaan ennen kuin ehdin lausettani saada loppuun, nimeä kertoakseni, innokas mieshenkilö jo jatkoi entistä iloisempana Tyynen taputtelua ja tuumasi tälle söpöllä äänensävyllä "voi, onko sun nimesi Piike!". Mies oli niin ihastunut Piike-ajokoiranpentuun, etten enää hennonnut korjata taputtelun kohteen olevan aikuinen beagle ja nimensäkin Tyyne ☺ 
 
Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Ja mitään syötävää ei tarjonnut. Ei ollut namusetä se.
 
Nykypäivänä yleisimmin toistuva tapahtuma liittyy Mauriin ja Tahvoon. Mikäli pojat ovat kummatkin mukanani siellä tai täällä ja joku sattuu kysymään niiden rotuja, saatan hieman summamutikassa kumpaakin kuonolaista sormella osoitellen kertoa, että "lapinkoira ja sekarotuinen".

Tästä seuraa yleensä hyvin kiinnostunut kysymys Maurin suuntaan tyyliin "vau, onpas se nätti! tiedätkö mitä kaikkia rotuja siinä on taustalla?". Niin, tuota, katsos kun tämä on se lapinkoira... ☺

Sekarotuiseksi rakiksiko se mua luulee? Eikö se tiedä kuka mä olen?

Maurin väri on se, joka yleisimmin saa ihmiset olettamaan sen sekarotuiseksi. "Oho, onko niitä olemassa noin vaaleita" on hyvin usein kuultu kysymys.

Toisaalta Tahvon kanssa liikkeellä ollessa tuli kerran vastaan ihminen joka kertoi kasvattavansa lapinkoiria ja kysyi sitten, mistä kennelistä Tahvo on. Nooh, ihan tuolta monirotuisen rakkauden rintamalta, tämä nääs on siis silkkaa sekarotuisuutta kirsusta kippuraan!

Pitkäkarvainen piharäksyttäjä

Tahvon ollessa pentu, tapahtui sen kanssa myös mitä ikimuistettavin hetki kaupungilla. Tapanani on pentujen kanssa kulkea ihmisvilinässä, että käsittäisivät pienestä pitäen, että maailmassa on muutakin kuin "risuja ja männynkäpyjä" eli tämä meidän peikkometsä. Tosin huijasin hieman, sillä ei meillä näy edes männynkäpyjä, kun koko metsä kukkurallaan kuusia.
 
Vaan, kaupungilla Tahvo sai suloisena pennunpalleroisena monia ihmisiä pysähtymään ja ihailemaan, mutta eräs vastaantullut mies vallan hurmioitui sen suloisen olemuksen edessä. Tämä vanhempi mies kävi kontalleen Tahvon viereen ja siinä pallutellessaan kehui sen maasta taivaisiin. Niin oli upea, hieno, lupaava ja vallan täydellinen pentu!
 
Vaan tämän jälkeen hän kysyi, mitä rotua pentu mahtaa edustaa. Vastasin Tahvon olevan sekarotuinen, jolloin mies hiljeni, nousi, pyyhkäisi pölyt polvistaan ja totesi monotonisesti ennen ylvästä poistumistaan: "Jaa. No onhan se silti ihan nätti".
 
Sekarotuinen! Hyi kauhiaa! Onkohan se tarttuvaa?
 

33 kommenttia:

  1. Sekarotuset on just parhaita, totee meijän äippä, jolla on ollut useita sekarotusia koiria. Me ollaan ekat "paperikoirat", eikä kuulema olla yhtään sen viksumpia ku aikasemmatkaan koirat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän äippä on asian ytimessä! :D

      Poista
  2. Hih... Piike-ajokoira...Tyyne on kyllä aivan ihastuttava!

    Erään ystäväni mies luuli aikoinaan pitkän aikaa, että meidän edesmennyt Pimu olisi rodultaan minibeagle. Ystäväni kun oli kertonut esitellessään miehelleen meidät ensimmäistä kertaa, että omistamme beaglen, joka on siro ja pieni beagleksi. Eli on sellainen "minibeagle". No, väärinkäsitys korjattiin mutta tuosta tapauksesta on kyllä naurunhetkiä riittänyt aikojen saatossa.

    Mukavaa kesän jatkoa teidän koko laumalle ja Tyynelle kovasti terveisiä!

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tästä tuli taas yksi muisto mieleen. Vuosia sitten olin Tyynen kanssa kävelyllä, kun vastaan tuli nainen ihailemaan sitä, tunnisti heti beagleksi. Ihailtuaan hän tuumasi sitten että "mutta kuinka se on noin kamalan laiha?!". Tyyne oli kaikkea muuta kuin laiha, hieman päinvastoin, joten oletin naisen vitsailevan ja aloin nauramaan, että "kyllä, kyllä, kovin on laiha!" :D

      Hän vakavoitui ja vaikutti jopa hieman loukkaantuneelta naurustani: "oikeasti, meillä oli lapsena beagleja ja ei ne olleet noin laihoja, niillä oli tosi kova nälkä, niin täytyi antaa paljon ruokaa". Hän ei ollutkan vitsaillut, hänen mielestään Tyyne oli oikeasti liian laiha, kun oli ilmeisesti tottunut oman perheensä beaglejen olevan syöttöporsaita. Eihh...

      Poista
  3. Nauru pidentää ikää, sanotaan. Kiitos tästä! Sain monta vuotta lisää näiden tarinoiden huvittamina! :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tuumannut, että koska nauru pidentää ikää, niin tämän eukon pitäisi elää sitten tosi vanhaksi! ;)

      Poista
  4. Ihanat kuvat ihanista malleista ♥

    VastaaPoista
  5. Onhan se nätti...suorastaan suloinen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se "ihan nätti" ;-) ♥

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Sitä sattuu ja tapahtuu! :'D

      Poista
  7. Hauska! Tuli mieleen, kun kuulin ekan kerran tanskalais-ruotsalaisesta pihakoirasta. Kysyin kadulla erään koiran rotua ja luulin, että minua vedetään höplästä. :D Oli pakko kotona googletella, että tämmöinen rotu tosiaan on olemassa. Viisastuin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun itse kuulin ekaa kertaa tuosta rodusta, niin hämmästelin myös, että voiko oikeasti olla tuollainen nimi rodulla! :)

      Poista
  8. Hei!
    Kiitos, että eksyit minun blogiini,koska myös minä sain taas yhden samanhenkisen seurattavan! :)
    Olen koira/eläin/luonto ihminen henkeen ja vereen ja uppoudun illalla blogisi vanhempiin postauksiin!
    Tyylisi kirjoittaa on ihana ja koirasi ja muut eläimesi syötävän suloisen näköisiä persoonia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heipsanrallaa :) Kiva kun tulla tupsahdit tänne!
      Tykkäsin hurjasti luontoaiheisista kuvista blogissasi, sellaista lämminhenkistä "maalaismaisemaa" ♥

      Poista
  9. Hyviä kuvia ja ihania koiruuksia :> Muutoinkin kiva ja hauska postaus! Meilläkin ollaan jouduttu jo monta kertaa lähes vakuuttelemaan rotua kyseleville ihmisille meidän koiran olevan saksanpaimenkoira :-D Tosiaan kyseessä pikimusta pitkäkarvainen saksanpaimenkoira, joten ihmiset ovat olleet kyllä hyvin epäileväisiä, että kyseessä tosiaan on saku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta sakemanni on upea näky! Vaan piti kyllä ihan nyt itsekin alkaa miettimään, olenko koskaan nähnyt PITKÄKARVAISTA mustaa sakemannia. Normikuviossa näkyy aina välillä pitkäkarvaisena ja mustaa lyhytkarvaisena.

      Poista
  10. Söpöläiset;) Kaikenlaisia sattumuksia.
    Mukavaa viikkoa kaikille teille karvoihin(tai höyheniin) katsomatta....

    VastaaPoista
  11. Hih. koirien kanssa kulkiessa saa varautua vaikka millaisiin kommentteihin. Kauniita ova kaikki koirasi ja lapinkoirasi niin kauniin värinenkin. Naapurissa asuu melko samanvärinen ihana Morris.
    Oman mitteli-pörriäisen kanssa kulkiessa lenkit tahtovat kestää kun noita ihastelijoita riittää.Rodusta kysellään, monelle outo ja siinä sitten selitellään mikä se sellainen rotu on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä joskus ennen lapinkoiraa mietin mittelia, kiertelin jo vähän kasvattajienkin sivuja tutkailemassa. Lapinkoira se sitten kuitenkin vei sydämen, mutta mitteli on kyllä sellainen jonka voisin vielä oikein hyvinkin joskus perheeseen huolia! :)

      Poista
  12. Ihanaa kun löysin tieni takaisin teille!lueskelin aikoinaan riemuloikan blogia ja olin aivan hurmaantunut,niin ihania kuvia ja tarinoita lämmöllä,huolenpidolla ja huumorilla höystettynä.mulla on seropi Väinö ja aika usein kyllä kommentoidaan,että ompas se nätti ja söpö,sillä kun on tollaset melkein perhoskoiran kokoiset ja näköiset korvat..Muuten ajattelin kertoa,miten Väinö mulle tuli....
    Mä laitoin tonne maailmankaikkeuteen toiveen koirasta..mietin,etten ota rotukoiraa,en mitään seefferiä enkä pystykorvaa,vaan jonkun sekarotusen karvaläjän..ja kuinkas kävikään..mä sain seefferin värisen pystykorvan,tuo maailmankaikkeus kun ei tunne tuota ei sanaa..eli kannattaa olla tarkkana,miten toiveensa muotoilee.... mutta ihanampaa kaveria en olisi voinut saada,se on ihan taivaasta mulle tilauksesta tippunut :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvä tavaton, kuinka ihanan ilostuttava viesti! :)
      Oikein lämpöisesti tervetuloa takaisin tänne meidän jengiin, täällä meno jatkuu!

      Alkoi hymyilyttämään tuo Väinön saapuminen luoksesi, sillä se muistuttaa kovin samaa kuin mitä itselläni kävi Tahvon kanssa. Rudi kun kuoli, niin päätin etten enää ikinä ota sekarotuista, pystykorvaista, räksyttävää kippurahäntää. Kaikella rakkaudella.. :)

      Rudi oli elämäni koira jota rakastin enemmän kuin osaan edes sanoin kuvailla, mutta samalla sen kanssa oli todella vaikeaa. Päätin, että en halua koiraa joka muistuttaa Rudia, mutta mitä kummaa, menin sitten kuitenkin ottamaan sellaisen! Mietin vieläkin, että miten kummassa tässä kävi näin.. :D

      Poista
  13. Uusi lukija ilmoittautuu! Hienoja kuvia ja ihana eläinlauma sinulla <3. Itseltäni löytyy tuore gerbiiliblogi, tervetuloa kurkkaamaan (aprikoosigerbiili.blogspot.fi) :).

    Ps. Onnea Lemmikkiblogit kisaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys ja mukavaa kun olet löytänyt meidän jengiimme!

      Aijai, minulla on aina säännöllisen epäsäännöllisesti mielessä gerbiilit :)
      Meillä on aikaisemmin ollutkin niitä, ovat siinä kaikessa touhukkuudessaan niin kovin viehättäviä! Aina välillä sitä tulee miettineeksi, että mitä jos.. :)

      Poista
  14. Voi Piikeä ja Piiken ihailijaa! :-D Koiria ulkoiluttaessa tulee varmasti vastaan kaikenlaista hämmästyttävää. Meidän Nuppu-katti on oikea mummomagneetti, mutta mukaviahan he aina ovat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mikähän siinä onkin, että voin hyvin kuvitella kissan vetävän mummuja puoleensa! :) Meidän koirista Tyyne on selkeästi eniten sellainen, jota viehättää vanhempia ihmisiä. Monella on muistoja lapsuudesta, kun "meillä oli perheessä beagle kun minä olin lapsi.." :)

      Poista
  15. :D Voi Piike-pentua! Ihana.
    Tässä meidän lähellä on vanhainkoti, jonka ohi lenkkeilin edesmenneen Pomo- cottonimme kanssa useasti (ja nykyään sama reitti on käytössä näiden meidän räksyviikareiden kanssa). Kesäisin vanhainkodin asukkaat istuskelivat tien vierustan puistonpenkeillä ja ihastelivat aina "lammasta" joka niin nätisti vierelläni narussa kulki :D Kerran tai kaksi koitin korjata että ehei, kyllä tämä ihan coton de tulear -rotuinen koira on, mutta kun Pomo oli kerran lampaaksi tituleerattu niin lampaana se pysyi.

    VastaaPoista
  16. Tahvo vauvana ♥

    VastaaPoista
  17. Susanna3.7.15

    Meijän 9 v. "Piikeä" luullaan useest pennuks. Tyyne ja Siba on sellain ikinuorii airasamulinei.

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)