Kanila. Tuo ihana paikka, jossa saa ajan ihan huomaamattaan kulumaan. Etenkin kaikenlaisen työstressin keskellä tuntuu äärettömän hyvältä, kun on rauhallinen paikka johon voi oikein ajan kanssa mennä viettämään aikaa eläinten parissa.Silittelemään ja rapsuttelemaan kaneja, seurailemaan niiden touhuja ja tohinoita. Kaikessa rauhassa siivoilla kanien asumuksia ja laitella ruokia. Pyyhkäistä työt mielestään hetkeksi - tai useammaksikin.
Kanilassahan meillä ei tokikaan ole pelkästään kanit, vaan myös kanoilla on oma asuntonsa saman katon alla. Tarkempi kuvaus tilalle olisi pikemminkin "elukkala" koska siellä on niin karvaisia kuin sulallisiakin ystäviä, mutta koska tila alun perin suunniteltiin kaneille, tulee sitä yhäkin kutsuttua kanilaksi. Toki, kanojen oma asunto on sitten kanala.
Vasemmalla olevassa kuvassa näkyy kanilasta osaa. Maton toiselle puolelle jää kanala ja samalla puolella tilaa, mutta lähempänä kameraa on kanijengin karsina, jonka loppukesästä rakensin. "Rakennus- ja remppausrintamalla" suunnittelin kovasti tämän vuoden kesäksi kanilaan myös lattian maalausurakkaa ja olin sen jo lähes toteuttamassakin, kunnes se sitten jäi. Jälleen siirrän tämän tavoitteen ensi kesälle ja katson kuinka käy. "Miksi tehdä tänään jotain, jonka voi jättää huomisellekin.." Hah!
Pidän kaniasuntojen edustalla pientä pöytätasoa, johon tapanani on aina joskus nostaa pupu sen asunnon siivoamisen ajaksi syödä mässyttämään. Näin ollen saan siivoilla asuntoa rauhassa, kun töpötyyppi siinä nakertelee apettaan ja katselee touhujani ☺ ♥
Leenun tiput ovat kahden kuukauden iässä ja Leenu on vihdoinkin opettanut pienokaisensa orrelle. Se kuinka ajoissa tiput alkavat nukkumaan orrella, on kytköksissä nimenomaan siihen, kuinka niiden emo opettaa asian.
Leenu on aina hyvin verkkainen tipujen orrelle opettamisessa, kun taas Leilalla on tapana opettaa tiput orrelle muutaman viikon ikäisinä. Vaan nyt Leenu vihdoinkin kiikkuu lastensa kanssa orsilla. Yksi tipunen ei ollut rivissä kuvanottohetkellä.
Pikkutyypeille voisi alkaa kohta raaskia alkaa etsimään omia kotejaankin. Houkutus olisi toki jälleen suuri pitää yksi kanoista itsellä, mutta parvessa on jo yksi Hanskin tytär, eli viime keväänä kuoriutunut Iita. Ehkä hillitsen itseni.
Se on kumma tauti tuo eläinrakkaus, parhaaat hetket viettää lemmikkien kanssa ja sinun lemmikeilläsi on tosi hyvät olot. Kyllä niiden kelpaa asustella hyvässä hoidossasi.
VastaaPoistaJa hyvin on sitkeä tauti!
PoistaKummasti se tässä mukana vain roikkuu vuodesta toiseen! :)
Toivottavasti eläimet ovat samaa mieltä hoidosta ;)
Ihana pupun ryönänassu!
VastaaPoistaVoi, kuinka helposti tosta nuorisosta erottaa kukot ja kanat! Olen vieläkin epävarma osasta orpingtoneistani.
Näistä meidän tipuista on kyllä onneksi aina todella hyvin erottanut. Hyvin selkeästi kukkosille nousee punaiset heltat nokan alle ja harja alkaa punertamaan kovaa vauhtia.
PoistaKerran muutama kana muutti yhteen perheeseen ja he eivät millään uskoneet, että niistä yksi oli kana. Minä olin täysin varma, että se ON kana. Ottivat sen kuitenkin muun porukan mukana. Joidenkin kuukausien kuluttua sitten ystävällisesti laittoivat viestiä, että oli se kana, teki juuri ekan munan :)
Ihana rentoutumisen tyyssija! <3
VastaaPoistaPuuttuu enää jokin laiskanlinna tuosta keskeltä käytävää :D
PoistaKanaset ovat niin kivasti kaikki rivissä lepäilemässä. niin söpösiä kaikki :)
VastaaPoistaMinusta on aina niin hauska katsella kun ne illalla alkavat käydä iltapuulle, vuorotellen hyppelehtivät orsille ja sitten hiljaksiin siinä kurnuttelevat toisilleen.. sitten painuukin simmut kiinni :) ♥
PoistaIhanat nuoret kananeidot ja muhkea mamma Leenu ♥. Kanat jostain syystä vetoaa minuun, kai se johtuu siitä että niitä on minullakin ollut ja sitä aikaa on hauska muistella. Eihän sitä tiedä jos vaikka vielä joskus...
VastaaPoistaMinäkin olen kyllä ihan sydämeni menettänyt kanoille! Ihan hetken mielijohteesta niitä päätin hankkia muutama vuosi sitten - ja ennen kuin ehdin kanaa sanoa, niin hain Leenun, Liinun, Leilan ja Lyydian meille. Sitten mitä kauemmin ne olivat tässä olleet ja mitä enemmän niihin olin tutustunut, sen enemmän vain menetin sydäntäni. Aivan ihania eläimiä! ♥
PoistaNäitä kuvia katsellessa jäi kyllä menneen työviikon kuviot ihanasti taka-alalle! :) Voi ei, miten ihana varsinkin tuo pupun nassu, jossa hiukan näkyi, mitä on ollut ruokalistalla. :-D
VastaaPoistaTuo on kyllä sellainen paikka, mihin on mukava mennä aina kun jokin asia stressaa. Siellä vain eläinten luona kertakaikkiaan unohtuu kaikki murheet hetkeksi. Toinen paikka on sitten tietysti suuresti rakastamani LUONTO ♥
PoistaTosi viihtyisän oloinen paikka eläimillä! En yhtään ihmettele, että tuolla todellakin rentoutuu stressin ja huolien keskellä :-)
VastaaPoistaÄlä muuta sano! Etenkin sen jälkeen kun on kanien asunnot siivonnut ja sitten jakanut ruoat kaikille, niin on ihana istahtaa jakkaralle keskelle käytävää ja vain katsella ja kuunnella sitä mussutuksen hiljaista ääntä siellä tai sylitellä pupua jos toistakin.. :)
PoistaVoi että tuota juuri ruokailleen pupun naamaa <3
VastaaPoistaJulius on ihan mieletön tuon naamansa kanssa! Ensi viikonloppuna se on menossa näyttelyyn, niin on ollut pakko olla antamatta sille mitään värjäävää ruokaa, että nassu ehtisi edes vähän puhdistua sitä ennen. Yritin sitä jo putsaillakin märällä pyyhkeellä.. kunnon sottanaama! :D
PoistaHyvännäköinen kanila. Se on silmiinpistävän siisti, onko sinulla jokin kikka jolla saat kuivikkeet pysymään häkeissä vai oletko vain ahkera lakaisemaan? :)
VastaaPoistaHehe, taitaa olla ehkä enemmän tuota jälkimmäistä :) Joka päivä lattian lakaisen aina sen jälkeen kun olen asunnot siivonnut ja heinät jakanut - siinä siivoillessakin kun aina putoaa lattialle jotain, niin sen jälkeen sitten on hyvä aika siivota kaikki kerralla :)
PoistaKanien yksiöissä on kyllä lähemmäs 10-senttiset reunatkin juuri sen takia, että ehkäisevät purujen lentämistä, mutta vauhdikkaimmat tyypit kyllä onnistuvat silti lennättämään puruja pitkin poikin. Sitten vielä ne papanat, joita tulee kun joku tai jotkut juoksee vapaana :)
Sinut on haastettu!
VastaaPoistahttp://tassujen.blogspot.fi/
Kiitoksia! Katsotaan saisinko aikaiseksi toteuttaa! :)
PoistaOlen vähän laiska näiden kanssa :D
Suloisia otuksia kaikki kanit ja kanat! ^.^
VastaaPoistaMitä mieltä muuten olet, voiko kania pitää yksin, vai pitäisikö sillä olla aina lajiseuraa?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että perheen parissa elävällä kanilla lajitoveri ei ole mikään ehdottomuus. Sitten taas jos puhutaan kanista, joka elää omassa erillisessä tilassaan, pidän lajitoveria tärkeänä. Raja on tietysti häilyväinen, mutta näin siis ääripäiten ilmaistuna :)
PoistaBlogistani löytyy sulle kysymyshaaste, johon voi halutessaan vastata :-) (www.neanelaimet.blogspot.fi)
VastaaPoistaHeheh, oletkohan neljäs vain viides joka haastaa ja kuinka ollakaan, en ole saanut aikaiseksi vastata vielä yhteenkään! :D EHKÄ ryhdistäydyn joku päivä.. ;)
PoistaVoi miten suloisia otuksia! Ja ihan mahtava blogi, joten liityin lukijaksi.
VastaaPoistahttp://bunnyatmosphere.blogspot.fi/
- käyttehän katsomassa
Erittäin lämpöisesti tervetuloa Karvapuustiin! :)
Poista