Rakas rakki & rikas ruska

Koin taas hetken, jolloin muistin kuinka rakastankaan syksyä. Pienoinen ilmassa leijaillut harmistus kesän loppumisesta hävisi kuin tuhka tuuleen, kun kävin Tahvon kanssa oikein ajan kanssa metsässä kävelemässä ja syksyn ruskaa ihailemassa. Kamerakin kiikkui kaulassa, joten pieniä palasia lähemmäs parin tunnin reissustamme ikuistui.

Tahvon kanssa on ylipäänsä niin suuri ilo aina käydä jossain yhdessä, kun sen kanssa on niin hyvä yhteishenki. Tahvo on pehmoisen nallemaisesta olemuksestaan huolimatta ollut aina melko haastava. Se on perusluonteeltaan todella epävarma ja herkkä, mutta pyrkinyt peittämään sen epämääräisen rähinän alle erityisesti muita koiria kohdatessaan.

Toinen mikä arjesta tekee Tahvon kanssa haastavaa, on sen ylivilkkaus. Se tarvitsee todella paljon aktiviteettia, eikä pysty väliaikaisestikaan mukautumaan elämään jossa sitä ei ole riittävästi. Näin ollen esimeriksi ne hetket, kun makaan useita päiviä flunssan kourissa peitto korvilla, Tahvo alkaa hyppimään seinille.

Vuosi sitten Tahvo jouduttiin kastroimaan eturauhasvaivojen vuoksi ja tämä on ollut erittäin iso askel positiiviseen suuntaan. Ennen se pyrki peittämään epävarmuuttaan rähinällä, jota se ei enää juurikaan tee. Se vain on oma pehmeä itsensä.

Monillekaan ihmisille ei aiheuta kovin lämpöisiä tuntemuksia häsläävä ja ylivilkas koira, mutta itselläni on sydämessä todella suuri Tahvon muotoinen paikka. Haastavuudestaan huolimatta se on äärettömän rakas ja minulla on lähes aina ollut hyvin toimiva suhde sen kanssa. Tahvonkin koko olemuksesta voi aistia, kuinka se nauttii yhteisestä reissaamisesta ja aivan yksilöllisesti saamastaan huomiosta. Ollaankin siis yhtä hymyä ja hyväntuulisuutta kumpikin! ☺

Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa Tahvo nököttää kuvassa tassu aidanseipäällä. Tahvo on aina ollut äärettömän tarkka tassuistaan ja haluaa "pitää ne itsellään" mutta eilen tuumasin opettaa sille tassujen pitämistä korokkeella. Pienen harjoittelun jälkeen se suostuikin sitten asettamaan yhden tassun korokkeelle. Jospa sitten seuraavaksi saisi opetettua kummatkin tassut korokkeelle..

Erilaisten korokkeiden päällähän, oli kyseessä sitten kivet, kannot tai muut kökkäreet, Tahvo nököttää mielellään. Ei tarvitse kuin osoittaa sopivaa kohdetta, niin Tahvo jo rientää kieli poskella kiipeämään sen päälle kuvattavaksi. Täydellinen mallipoika!

Toivottavasti piisaisi lisää sateettomia päiviä - ja auringonpaiste olisi aina plussaa - niin pääsisi taas ajan kanssa metsään tallustelemaan ja nuuhkimaan syksyä kamerakin mukana ☺