sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Vain jäljet jää

Monenlaista surua niin karvaisten kuin sulallistenkin ystävien suhteen tänä vuonna ollut ja suru on vieraillut useaan otteeseen. Runsaasta ilmenemisestä huolimatta, suru ei vieläkään jättänyt vaan saapui taas kylään.

Suru saapui pedon muodossa. Pedon joka saapui metsästä ja nappasi ankkatyttömme Töyhtön. Aidan alitse oli saaliinsa raahannut ja metsässä kyninyt. Vain sulat jäivät.

4 kommenttia:

  1. Voi ei! Näinkin voi käydä? Tosi ikävää!

    VastaaPoista
  2. Oi,kuinka ikävää.
    Elämä on joskus niin julmaa :(

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka ikävää. Saaliseläimen emäntänä oleminen on stressaavaa. Minulla oli kani joka mökillä ulkoili vapaana kun itsekin olin pihalla. Kerran nappasin sen melkein näädän suusta pihapolulla, onneksi minä kuljin edellä ja kani perässä.

    VastaaPoista

Mukavaa kun jätät viestiä! Anonyymien kommentteja ei pääasiassa julkaista, ellei mukana ole jotain nimimerkkiä. Valitsethan siis mieluiten anonyymin sijasta kohdan "Nimi/url" johon voit kirjoittaa nimimerkkisi tai nimesi, kiitos! :)